Tekniikka

Tässä vaiheessa aloin valmistautua hiekkapuhallushommiin ja ensimmäiseksi poistin takasivuikkunat, jotaka, vaikka hardtop -malli onkin, eivät olleet avattavat, vaan kiinteästi paikallaan alareunastaan kuvan aukosta näkyvällä pukkimaisella palikalla. Rakenne tosin oli sellainen, että kohtuullisella vaivalla tänne saisi avattavankin koneiston paikalleen.

Ikkunarakenne on kiinni 3:lla pultilla ja erilaisilla listaruuveilla ja tässä osat lattialla listoineen kaikkineen.Lasin (erittäin likaisen sellaisen) alareunassa näkyy tuo edellä mainittu pukkirakenne.

Ja tässä auto ilman takasivulasia.

Poistelin kaikki ties millä aikanaan ja useasti jälkikäteen liimatut listat ovien ja ikkunoiden pielistä...

...ja kaikki liimojen ja massojen jäänteet piti tietenkin poistaa. Puukko, taltta yms. kalapeetit ovat hyviä välineitä tässä.

Tässä yhteydessä lähti myös kattoverhoilu. Se on kiinnitetty poikittaisilla tangoilla ovien yläpuolella katonrajassa kiertäviin palkkeihin tarkoitusta varten tehtyihin reikiin. Tangot vedetään toisesta päästään irti, jonka jälkeen myös toinen pää irtoaa. Kuvassa myös reunalla kiertävä sinkattu lista, joka poistettiin.

Keskiosastaan  kattoverhoilutangot kiinnittyvät katossa kulkeviin palkkeihin, joissa on aukot muovisiin palikoihin, johon verhotanko napsahtaa. Kuvassa poistetaan kattovalon liitintä ja siitä näkee myös hyvin, että kattokin kaipasi toimepiteitä sisäpuolelta...

Sisäkaton äänieriste sai myös kyytiä. Tämä suhteellisen hapero tavarakorvataan myöhemmin modernimmalla.

Ja kun vielä poistin takatolppien sisäpuolella olevat pellit, koppa olikin tältä osin purettu...

Myöhemmässä vaiheessa aittelin useamman kerran fosforihappoa sisäkattoon syöpymien poistamiseksi, kun kerran sattui aurinkoinen keli. Auringossa lämmenneet pellit ovat hyvä kohde hapotukselle, happo toimii sitä paremmin, mitä lämpimämpi. Happona käytin n. 30 % fosforihappoliuosta. Hapon vaikuttaessa hioin samalla esiin kaikki epäilyttävät kohdat pintapuolelta.

Kuva tuulilasin kulmasta. Suojasin teipillä reunat, sillä tämä liimalasi, vaikka siinä halkeama valmiiksi olikin, otettiin pois ehjänä huolimatta sikakiteistä yms. joita oli huolella kylvettu joka rakoseen. Lasi lähtee sahaamalla liimat ja massat mieluiten ohuella vaijerilla ympäri useaan kertaan. Sikaan tämä ei hyvin pure, muttei juuri parempaakaan konstia ole.  Lasi sahataan ensin ympäri useaan kertaan kuten edellä mainittiin  ja aletaan kohottaa sitä yläreunasta/-kulmasta varovasti ja pieni fyllejä väliin laittaen samalla sahaten koko ajan auki paikkoja joista ottaa kiinni. Lisää fyllejä jne... Tämä vaatii kärsivällisyyttä, voimaa ei saa käyttää liiaksi, vaan varovasti raottamalla hyvä tulee... Kaveri on hommassa hyvä olla mukana, moni on särkenyt lasin siinä vaiheessa kun viimeinenkin kiinnipitävä kohta irtoaa.

Tuulilasin aukko on sen verran iso, että katsoin vielä parhaaksi mitata ja dokumentoida lasin paikan kiinnitystä silmälläpitäen.

Takalasi oli tiivisteellinen, joten sen irrottamisessa on omat kikkansa. Torinon tiivisteellinen takaikkuna irtoaa teoriassa irrottamalla tiivisteen huuli lastalla (mielellään ei metallia) irti lasista, kampeamalla huuli sivuun ja sitten aloitetaan varovasti toisesta yläkulmasta pullauttamaan lasi kulmaa ulos tiivisteestä. Tässä ei enää ilman kaveria pärjää. Edelleen, voimaa ei saa käyttää liikaa, hiljaa hyvä tulee. Lasia painetaan mahdollisimman hellävaroen ulospäin mahdollisimman tasaisesti ja laajalta alueelta samalla kun ulkopuolella oleva tallipeikko siirtää huulta edestä pois. Kun lasi on vain alareunastaan tiivisteessä, vedetään se varovasti pois ja pistetään sivuun.

Näin siis teoriassa, käytännössä tässä tapauksessa tiivisteen ja peltikorin väliin oli laitettu sen verran huolelliseti sikamassa pohjasta pintaan ja reunasta reunaan, että se piti ensin tuntikausien kaivamisella poistaa, jottä tiivisteen huuli taipui riittävästi. Edelleen kärsivällisen ja pitkäjänteisen miehen hommaa. Kuvassa ura pahimman massanpoiston jälkeen. Kuvassa alhaalla keskellä lasin reunassa näkyvä ruskea raita on osa optiona ollutta alkuperäistä takalasin lämmitysvastusta, jonka johdot luonnollisesti irrotettiin ennen lasin irti ottoa.

Kiireellisemmät ovat ottaneet pahasti jumiintuneita/ liimoilla sotkettuja laseja pois leikkaamalla kylmästi tiivisteet auki, mutta tähän varoituksen sana: Etenkin vanhemmissa/ erikoisemmissa autoissa saattaa tulla vastaan semmoinen tilanne, että tiivisteet ovatkin kiven alla, vaikka lasin saisikin... Mieti siis ensin, mitä teet. Samoin tiivisteen tyyppi kannattaa tutkia. Tässä oli tuo yksinkertainen kuvassa näkyvä huulellinen malli, mutta on myös tiivisteitä, jossa varsinaista tiivistettä kiertää eräänlainen lukitusnauha, joka pitää poistaa ensin ja sen jälkeen lasi lähteekin varsinaisesta tiivisteestä helposti (ainakin pitäisi...). Kuvan tiiviste paljastui kaiken massan alta erittäin hyvin säilyneeksi, joten putsausoperaation ja mustaksi värjäyksen jälkeen laitan sen takaisin paikalleen. Torinoon saa kyllä USAsta useastakin paikkaa vaikka täydellisen tiivistesatsin ja lasit saa Kuttilan Autolasista. Nämä asiat kannattaa kuitenkin ehdottomasti varmistaa ennen töihin ryhtymistä, jotta osaa suhtautua toimiinsa vaadittavalla vakavuudella...

Takalasitiivisteen alla suoraan peltireunan päällä oli alusnauhaa, joka oli sikäli hapero ja huonokuntoinen, että lähti vain paloina. No, tähän löytyy kyllä sopivaa tavaraa.

Ja tältä näyttää Torino ilman takalasia.

Seuraavaksi tietenkin poistetaan lasien aukoista kaikki kitti, massa ja p***a sopivia raaputtimia käyttäen. Hiekkapuhallus kun ei pysty näihin kimmoisiin töhniin. Kuvassa tuulilasin toisen A-tolpan lähimaastoon tehtaalla hierottua korikittiä osittain poistettuna.

Korjattavaakin löytyi...

...ja tietenkin korjattiin. Tässä välissä kori oli käynyt jo ensimmäisen puhalluksen läpi. Jaoin puhalluksen osaksi kompuraongelmista ja osaksi työnsuunnitteluseikoista johtuen useampiin osiin. Nämä paikat näkevät vielä hiekkaa ja tolpassa näkyvä kittikin on jo poistettu ja koko tolppa epäkeskohiottu.

Jos peltireunoissa näkyvät vauriot ovat pieniä, ne voi suoraan hitsata umpeen, isommat joutuukin sitten pellittämään. Kuvan kulmapaikan korjasin suoraan hitsaamalla ja hioin pyörivällä viilalla.