TECH MATERIAL

Tekniikka

 

Teknilliset artikkelit käsittelevät aihepiirejä pääosin Fordin tiimoilta yleensä ja Torinosta erikseen.

 

Aiheet löytyvät pääasiassa kirjoittajan oman ajopelinsä rakentelun aikana dokumentoiduista työohjeista ja -kuvauksista, mutta mukana on myös teoreettisempaakin aineistoa sekä yleisluonteista dataa, taulukkotietoa yms..

 

Huomautettakoon tässä yhteydessä, että työohjeet ja -kuvaukset ovat lähinnä dokumentaatiota siitä, miten tekijä on itse nähnyt parhaaksi työt aikanaan tehdä. Lukemisessa ja soveltamisessa tulee käyttää tervettä järkeä ja soveltaa aineistoa käyttöönsä omien tarkoitustaan vastaaviksi tai ainakin nyt vähintään tietyn kriittisen otteen kautta.

 

Itse olen pyrkinyt tietynlaiseen perinpohjaisuuteen, joten useasta asiasta pääsee varmasti vähän vähemmilläkin töillä. Tulee myös muistaa, että käytössäni ovat olleet ne tyypilliset harrastajan perustyökalut, joten ammattimaisen korjaamon laitteilla tehtynä/teetettynä moni asia voisi olla helpompaa.

 

Toivon dokumentaatiosta joka tapauksessa olevan hyötyä lukijoilleni !

 

TORINON PELTITYÖT, OSA X: HIEKKAPUHALLUS, TEORIAA

YLEISTÄ

 

 

 

Korin puhdistukseen löytyy montakin menetelmää, taitaa vain mielikuvitus ja käytännön järki olla rajana. Pienemmissä puhdistuksissa homma hoituu kätevimmin käsityökaluilla ja niistä löytyy ensimmäisistä peltityötä käsittelevistä kuvasarjoista yhtä ja toista esimerkkiä. Menetelmää kannattaa käyttää pieniin kohteisiin ja esimerkiksi pintapellien puhdistukseen, joihin ei venähtämisvaaran takia voi oikein rajumpia menetelmiä soveltaa. Menetelmä on ehkä se hitain.

 

Kokonaisen korin puhdistukseen paras menetelmä on ehkä korkeapainevesipesu, se on vähiten vaurioittava ja tekee puhdasta jälkeä, mutta myös kallein ja sen vaatimia välineitä ei ole joka pajalla.

 

Puhallusmenetelmää voidaan soveltaa useilla eri puhallusmateriaaleilla, joilla kullakin on etunsa. Puhaltaa voi esim. muovikuulilla, hiilihappojäällä, pähkinänkuorella tms., mutta eksoottiset materiaalit ja niiden vaatimat laitteistot eivä niinikään ole joka harrastajan ulottuvilla hintansa, sijaintinsa ja yleisenkään saatavuuden osalta.

 

Hiekkapuhallus on sinänsä käyttökelpoinen menetelmä auton korin puhdistukseen, kunhan muistaa muutaman perusasian, joita käsittelemme alla.

 


 

 

 

LAITTEET JA MATERIAALIT

 

 

Itse hiekkapuhalluslaitteisto on yksinkertainen, siihen kuuluu kompressori, hiekkapuhalluslaite suojaimineen ja tarvittavat letkut. Ja luonnollisesti hiekkaa :-)

 

Ruuvikompressori

Kompressorihan tallissamme on Tamrockin ruuvikompressori tuotoltaan 1600 l/min ja varustettuna asianmukaisilla säiliöillä, jäähdytyskuivaimilla yms... Huomaa, että hiekkapuhallus vaatii aika melkoisen tuoton kompressorilta, joten tuollaiset Bilteman 2 hv vehkeet saa unohtaa heti kättelysssä. Alla kuvatulla puhalluslaitteella ja 4 mm suuttimella kompressori kävi koko ajan painetuotolla (ei ehtinyt keventää) ja lämpötilakin nousi alun huonon jäähdytysilmankierron vuoksi.

Kompressorihan tallissamme on Tamrockin ruuvikompressori tuotoltaan 1600 l/min ja varustettuna asianmukaisilla säiliöillä, jäähdytyskuivaimilla yms... Huomaa, että hiekkapuhallus vaatii aika melkoisen tuoton kompressorilta, joten tuollaiset Bilteman 2 hv vehkeet saa unohtaa heti kättelysssä. Alla kuvatulla puhalluslaitteella ja 4 mm suuttimella kompressori kävi koko ajan painetuotolla (ei ehtinyt keventää) ja lämpötilakin nousi alun huonon jäähdytysilmankierron vuoksi.

 

 

 

Puhti 50 hiekkapuhallin

Puhti 50 hiekkapuhalluslaite

Itse käytin kuvan mukaista 50 L säiliöllä varustettua puhalluslaitetta, jota edustaa Kompressorikeskus. Tarkempaa tietoa linkistä. Lyhyesti:

 

- paino 38 kg
- tilavuus 50 L
- leveys 500 mm
- syvyys 540 mm
- korkeus 1030 mm
- säiliön halkaisija 347 mm
- pneumaattinen turvapysäytin.

 

Säiliöön saa valinnaisena 2, 3, 4 ja 6 mm halkaisijaiset suuttimet ja itse käytin 4 millistä.

Täälläine laite käy hyvin koripuhallukseen, pienemmälläkin pärjää, kunhan ei sentään aivan Bilteman maalikannupuhaltimella yritä. Se taas sopii pienten ja tarkkojen paikkojen viimeistelyyn.

 

 

Puhallushiekkaa saa rautakaupoista ja jopa Biltemasta. Hintaa on noin 5 -15 euroa säkki, joita yleensä on 25 ja 40 kiloisia, muitakin löytyy. Mielestäni sopiva raekoko tämäntyyppiseen työhön on 0.2-0.7 mm riippuen luonnollisesti käytetyistä laitteista ja etenkin suuttimen koosta. Iso raekoko ja pieni suutin = tukko. Tälläisen 50 litraisen pöntön yksi etu on se, että siihen saa menemään tuon 40 kg:n säkin kerralla. Säiliötä täytettäessä kannattaa avata säkki siten, ettei säiliöön joudu säkkipaperin kappaleita, ne tukkivat laitteen äkkiä ja tukkojen aukoilu kesken puhallushomman ei ole mieltä ylentävää.


 

 

 

SUOJAVÄLINEET

 

Hiekkapuhallushuppu

Puhallussuojaimet

Muista, että paineella lentävä hiekka on mitä mainioin tapa saada eriasteisia vammoja itseensä ja ympäröiville esineille. Siksi hiekkapuhaltajan tärkein varuste onkin kuvan mukainen raitisilmakypärä, joka paitsi suojaa lentävältä hiekalta, myös syöttää paineenalennusventtiilin kautta ilmaa kypärän sisään. Ilma taas, paitsi edesauttaa hengittelemistä (jaa...), myös viilentää mukavasti. Ennen puhaltamaan säntäämistä kannattaa myös miettiä vähän tuota hengityilmapuolta tarkemmin. Ilma tulee kompressorilta, joten kannattaa pitää mielessä, että seassa kompressorista riippuen voikin sitten olla öljyä ja ties mitä. Siksi pidän itse liuotinhöyrysuojausmaskia hupun alla. Käyttämässäni Puhti 50:ssä on valmiiksi ilmalähtö kypärää varten. Hengityssuojaus joka tapauksessa ja tavalla tai toisella järjestettynä on ehdottoman völttämätön, pölinä on kova ja jokainen voi kuvitella, mitä tämä pölymäärä euhkoissa tekee. Esim. silikoosin...

 

Kypärässä on myös lieve, joka estää , tai ainakin hidastaa hiekan tunkeutumista kypärän alle. Ilmanvirtauksesta ja kypärästä riippuen suhina voi olla melkoinenkin, joten korvatulpat ovat suositeltava lisävaruste, kuulosuojaimet eivät oikein tunne sinnen mahtuvan.

 

Kypärän laseja kannattaa ottaa puhaltamiseen riittävän monta, hiekka vähän puhalluspaikasta riippuen samentaa lasin aika nopeasti eikä puhalletulla lasilla työskentelemistä kannata edes yrittää, silloin ei kertakaikkiaan näe työnsä jälkeä, etenkin jos aurinko sattuu paistamaan. Joissakin kypärissä on myös eräänlainen verkko lasia suojaamassa ja on ihan toimiva systeemi, valitettavasti vain tässä ei sitä ollut.

 

Käteen kannattaa laittaa ns. viiltohanskat, eli kumilla päällystetyt työhanskat tai sitten kunnon nahkakintaat. Haalareista on suositeltavin vetoketjullinen malli (hiojan haalarit), jolloin hiekka ei pääsee nappien väleistä sisään. Kengiksi vielä kunnon työkengät ja jos haluaa pitää mahdollisimman hyvin hiekan ulkopuolella, voi vielä vaikka teippailla asusteiden rakoset.


 

 

 

TILAT, SUOJAUS, ESITYÖT JA PUHALLUSKOHTEET

 

 

Jos käytössäsi ei ole kunnon hallikatosta tai imureilla varustettua puhallutilaa, on ainoa vaihtoehto puhaltaa ulkona. Tallissa, isommassakin, puhaltaessa pölyä on jokaisessa mahdollisessa paikassa ja rakosessa, joten sisätilapuhallusta ei kannata miettiäkään.

 

Ulkona puhaltaessa onkin sitten mietittävä, mitä hiekkapöly voi siellä ympäristölleen aiheuttaa. Itse pöly ei sinänsä ole vaarallista jos sitä ei vedä suoraan keuhkoihinsa, mutta valittavan puhalluspaikan tulee olla syrjäinen, ettei naapureille ja ohikulkijoille aiheudu vaaraa/ haittaa. Myös pölylaskeuma vastapestyn auton päällä saattaa ärsyttää joitakin... Edelleen, puhalluspaikan välittömässä läheisyydessä olevat esineet voivat kärsiä vaurioita, joten auto kannattaa jättää parkkiin hieman kauemmaksi.

 

Tarvitset myös esim. auton liikuttelemiseen jinkinlaisen siirtosysteemin, sillä sen kokoluokan esinettä on jo aika hankala kantaa... Pukit, grillit yms. kannattaa olla tehtynä hyvissä ajoin, nopeuttaa tiestysti kaikkea muutakin tekemistä.

 

Koska menetelmä on suhteellisen raju ja edellä kuvatun mukaisesti pöly ja hiekka tunkeutuu joka paikkaan ja vieläpä lisäksi paineella, menetelmä ei oikeastaan käy muihin kuin puretun korin ja irtonaisten metalliosien puhdistukseen. Kaikki vähänkään herkkä on syytä poistaa puhalluksen ajaksi, huolellinen suojaus saattaa, siis SAATTAA onnistua. En kuitenkaan suosittele. Tervettä harkintaa ! Esim. ikkunat, maalipinnat yms. vaurioituvat herkästi ja menevät niiltä osin pilalle kun suihku on niihin osunut. Tuulilasissahan tämä tarkoitta helposti uuden lasin hankintaa. Sen sijaan paksuista kumiosista (ei isoilla paineilla eikä herkkiä tiivistekumeja) kuten puslat yms. tulee hyviä. Puhallusjälki riippuu materiaalista, raekoosta, suuttimen koosta ja puhalluspaineesta, joten valitse sellainen yhdistelmä, jolla saat tarvittavan ja halutun jäljen ja phtauden, eikä yhtään liian ronskisti.

 

Puhallettavasta kohteesta on ennen puhallusta poistettava rasva, öljy ja kaikenlaiset kimmoiset massat ja kitit. Kimmoisasta mössöstä hiekka kimpoilee ja jos jää väkisin jyystämään, saattaa paikan ympäristö tulla puhalletuksi liiankin perusteellisesti.

 

Suunnittele työsi ja työjärjestyksesi hyvin ennen varsinaista tekemistä ja käy vielä kerran läpi mahdolliset suojatut ja herkät alueet. Ota suunnitelmiisi mukaan myös puhalluksen jälkeiset työvaiheet, puhallettu pinta ruostuu helposti, joten maalaus tai muu pintakäsittely kannattaa ajoittaa aika nopeasti perään.

 

Hyvä tapa on myös dokumentoida esim. digikameralla paikkoja ennen puhallusta, esim. pakkeloitujen kohtien paksuuksia, kittauksia jne., yleensäkin asioita, jotka puhalluksessa katoavat.


 

 

 

PUHALLUKSEN SUORITUS

 

 

Hommassa ei ole sinänsä mittään ihmeellistä, varusteet päälle, hiekkaa pönttöön ja hanat auki kohtuudella SEN JÄLKEEN kun edelläkuvatut toimenpiteet on tehty. Suoritustapa muistuttaa painepesua jonkin verran, suuttimen hiekkasuihkulla käydään järjestelmällisesti läpi kaikki puhallettavat paikat kunnes jälki on mieleinen. Seuraavat asiat kannattaa ottaa huomioon:

  • Puhallusjälki (sen hienous/karkeus) riippuu seuraavista asioista:
    - puhalluspaine
    - Puhallussuuttimen koko
    - käytettävä puhallusmateriaali
    - puhallusmateriaalin raekoko
    - puhallusetäisyys
    • Koria puhallettaessa voi aloituspaineena käyttä 4 baaria. Kasvata jos tarpeen.
    • suuttimen koko käyttökohteen mukaan; mitä tarkempi paikka, sen pienmpi suutin, Itse käytän koripuhalluksessa 4 mm suutinta, isommilla aloilla 6 mm tulee kyseeseen.
    • puhallusmateriaali vaikuttaa jälkeen, mutta myös kukkaroosi. Korissa 0.2-0.7 raekokoinen hiekka on toiminnallisesti/ taloudellisesti paras. Aluumiinisilikaatti on "terävämpää", työstää siis paremmin, mutta on vastaavasti kallimpaa. Lasikuula on optimaalinen pulttien, muttereiden yms. puhaltamiseen, koska se ei juurikaan syö metallia, mutta lian ja ruosteen irroittaa hyvin. Hintansa vuoksi käytetään vain suljetuissa uudelleenkierrättävissä systeemeissä, joten autonkorin puhaltamiseen tarvitaan melko muhkea laitteisto...
    • Maininnan tasolle jätän nuo erikoisemmat/raskaamaat systeemit, joille ei hintansa, järeytensä yms. ominaisuuksiensa vuoksi ole juuri harrastekäyttöä, kuten esim. puhallukset isorakeisella hiekalla (sepelillä), metallikuulilla, muovikuulilla, pähkinänkuorella, hiilihappojäällä, teräslanganpätkillä jne...
    • puhallusetäisyys vaikuttaa jälkeen, sen oppii nopeasti käytännössä kokeilemalla.
  • Autoa puhallettaessa huomioithan, että tuutista lentävät miljoonat pienet hiekkavasarat hakkaavat suorat peltiosuudet äkkiä kuhmuilla ja väännöille. ÄLÄ SIIS PUHALLA PINTAPELTEJÄ ! Senkin voi tosin tehdä, mutta on syytä olla erittäin varovainen ja hieman kokemusta asiassa. Sisäosien kantavat rakenteet, palkit, kulmat, peräkontin yms. reunat samoin kuin kosmeettisesti ei niin merkitykselliset paikat (esim pohjapellit) voi puhaltaa melko huoletta.


 

 

 

JÄLKITYÖT

 

 

Puhalluksen jäljiltä koko auto ja sen ympäristö on kauttaaltaan hiekassa. Enin hiekka laipioidaan vaikka lasten hiekkalapiolla (!) pois ja sen jälkeen harjataan. Seuraavaksi imurilla paikat mahdollisimman puhtaiksi. Etenkin palkkien sisustoihin jäänyt hiekka ei varmaan koskaan tule kokonaan ulos... Lopuksi paineilmapuhallus, imurointi, puhallus jne. niin kauan kun on tarpeen.

 

Puhalluksen jäljiltä löytyy yleensä aina pientä ja joskus vähän suurempaakin korjattavaa, joten autossa on peltitöitä aina jonkin verran tiedossa puhalluksen jälkeenkin. Varudu tähän ja tarkka mies puhaltaa vielä näiden jälkeen ko. paikat uudestaan...

 

Ennen maalausta tietenkin asianmukaiset pesut ja puhdistukset, niistä erikseen myöhemmin lisää.

 

Pidä kuitenkin mielessä, että puhdas metalli on erittäin altis ruosteelle. Pintakäsittely on syytä tehdä mahdollisimman pian. Säilytä puhallettu esine sisätiloissa olosuhteissa jossa ilmakosteus pysyy kurissa. Älä tuo kylmää puhallettua esinettä lämpimään, sillä kaikki kosteus kondensoituu hetkessä pintaan. Esineen voi toki lämmittää, mutta auton kokoisen laitteen lämmitys on temppu sinänsä... Tässä ja monessa muussakin mielessä kesä on käytännöllisintä puhallusaikaa, mutta silloin on yleensä ilmankosteus huipussaan. Talvella taas ilmankosteus on vähäinen, mutta tuo kylmyys-/kondensaatio-ongelma on todellinen. Jos puhallettu kohde joutuu olemaan pitkän aikaa ilman jatkotoimenpiteitä, kannattaa harkita sen maalaamista esim. epoksipohjamaalilla tai vastaavalla. Myös öljyäminen auttaa ruosteen ehkäisyyn, mutta öljy on sitten jossakin vaiheessa saatava poiskin.


 

 

 

«« Previous (Hiekkapuhallusvalmistelut) | Top | Next (Hiekkapuhallus, teoriaa) »»