GENERAL INFORMATION
Artikkelitarjontaa on kertynyt rakennusprojektin aikana. Löydät artikkelit allaolevista linkeistä, myös hieman yleisempääkin linkkitarjontaa on esillä.
Hauskoja lukuhetkiä !
TORINO ARTICLES
Perinteinen Ford- vaakuna
Torino
Teknilliset artikkelit käsittelevät aihepiirejä pääosin Fordin tiimoilta yleensä ja Torinosta erikseen.
Aiheet löytyvät pääasiassa kirjoittajan oman ajopelinsä rakentelun aikana dokumentoiduista työohjeista ja -kuvauksista, mutta mukana on myös teoreettisempaakin aineistoa sekä yleisluonteista dataa, taulukkotietoa yms..
Huomautettakoon tässä yhteydessä, että työohjeet ja -kuvaukset ovat lähinnä dokumentaatiota siitä, miten tekijä on itse nähnyt parhaaksi työt aikanaan tehdä. Lukemisessa ja soveltamisessa tulee käyttää tervettä järkeä ja soveltaa aineistoa käyttöönsä omien tarkoitustaan vastaaviksi tai ainakin nyt vähintään tietyn kriittisen otteen kautta.
Itse olen pyrkinyt tietynlaiseen perinpohjaisuuteen, joten useasta asiasta pääsee varmasti vähän vähemmilläkin töillä. Tulee myös muistaa, että käytössäni ovat olleet ne tyypilliset harrastajan perustyökalut, joten ammattimaisen korjaamon laitteilla tehtynä/teetettynä moni asia voisi olla helpompaa.
Toivon dokumentaatiosta joka tapauksessa olevan hyötyä lukijoilleni !
FORD TORINO TALLADEGA
YLEISTÄ
Fordin "Aero wars" -tykki 60-luvun lopun Nascar -sarjassa oli kuuluisin Torino -malli.
"Aero Wars"
60-luvun loppu oli jännittävää aikaa Nascarissa. GM:llä ei ollut tehdastallia enää kisaamassa ja mestaruudesta kamppailikin Ford ja Chrysler verisesti. Chryslerillä oli 426 Hemi ja Ford puolestaan kehitti 427 SOHC "Cammer" -koneen, mutta se kiellettiin Nascarissa ennen kuin sillä edes kisailtiin. Kovaa tallitaistelua jo tuolloin...
Fordin täytyi saada siis kilpailuetua muilla keinoin.. Vuonna -69 Dodge toi radalle Charger 500:n 426 Hemillä. Kone oli tehokas, mutta auton aerodynamiikka oli kuin tiiliskivellä. Ford taas Holman-Moodyn avustuksella kehitti Torino Fastbackistä uuden virtaviivaisemman version, Talladegan, jossa oli Hemi-kansilla varustettu 429 -kone. Vuoden 1969 mestaruuden ottikin Holman-Moodyn tallin David Pearson Talladegalla. Kaiken kaikkiaan Ford vei 28 voittoa kaudella -69. Talladega oli niin paljon parempi, että Plymouthilla ajanut Richard Pettykin vaihtoi Fordiin -69.
Kuvassa Richard Pettyn Talladega "43". Klikkaa suurentaaksesi.
"Aero wars" oli täydessä käynnissä ja johti vieläkin radikaalimpiin ratkaisuihin; Dodgelta tuli pian Charger Daytona ja Plymouth seurasi Superbirdillä. Ford aikoi vastata King Cobralla, mutta Nascarin säännöt muuttuivat jälleen -70 ja "aero wars" -aikakausi oli takana.
Kuinka monta Talladegaa itse asiassa valmistettiin ?
Talladegojen valmistusmäärä ei ole aivan kiistaton. Yleisesti esitetty luku on 754. Eri värivariantteja oli kolme; Wimledon White 286 kpl, Royal Maroon 258 kpl ja Presidential Blue 199 kpl, yhteensä 743 kpl. FoMoCon pääjohtajalle teetettiin 1, viimeinen tehty protyypiksi kirjattu Talladega ja valmistettu Lorainin tehtaalla, joka tekee siitä melko spesiaalin. Joissakin lähteissä ilmoitetaan protoja tehdyn jopa 9 kpl, mihin tuo em. autokin on usein laskettu. 2 muuta on ilmoitettu lisäksi tuhotun törmäystesteissä, jolloin oltaisiin kokonaismäärässä 754. Näiden VIN-koodit eivät kuitenkaan täsmää sarjaan, joten ne voidaan pyyhkiä yli. Yksi prototyyppi on ilmoitettu Banjo Mathewsin omistamaksi punaiseksi Ram-Air -versioksi, mutta senkään VN-koodi ei täsmää. Bill Francelle on ilmoitettu annetun 1 protyyppi. Koska tuotantokoodit täsmäävät, se lienee oikeammin yksi yllä mainituista valkoisista kappaleita. Loppusaldona löytyy 4 vahvistettua prototyyppiä, joten Talladegojen yhteenlaskettu määrä olisi 748. Täysin varmaa tämäkään ei kuitenkaan ole.
Talladegan helmapellit
Yleensä Talladegassa huomio kiintyy loivaan keulaan ja maskin spesiaalitukirautoihin, mutta työläin muutos itse asiassa oli uudelleen muotoillut helmapellit. Niitä muutettiin niin paljon, että Talladega jouduttiin törmäystestaamaan. Peltien ja niiden kiinnityskohtien muutokset ovat alueella, johon törmäysrutistuminen ja ohjauspylvään kokoonpainuminen vaikutti nokkatörmäystilanteessa. Mutta miksi nähdä näin iso vaiva, kun kerran hyväksyttyjä Fairlane/Torino -peltejä olisi ollut käytössä ? Nascarin sääntöjen mukaan helmapellin korkeus mitattiin pellin alakantista ja muutos mahdollisti koko alustan laskemisen lähes tuumalla pellin alakantin etäisyyden maasta ollessa edelleen sääntöjen puitteissa. Tuumaa matalampi alusta taas oli merkittävä etu.
Torinon kuuluisinta mallia Talladegaa valmistettiin vain vuonna 1969. Malli ristittiin Alabamassa sijaitsevan vuonna -69 avatun ja Bill Francen omistaman Talladegan kilparadan mukaan ja se suunniteltiin nimenomaan Nascar -kilpailuja silmälläpitäen. Sitä myytiin yleisölle vain ja ainoastaan sarjan sääntöjen vuoksi; Nascariin osallistuvien ajoneuvojen tuli olla "tuotantomalleja" ja niitä tuli valmistaa vähintään 500 kpl. Autolle ja moottorille 500 kpl raja oli erikseen; ne eivät tarvinneet olla samassa paketissa. Talladegaa valmistettiin Fordin Atlanta (Georgia) tehtaassa Tammi- ja Helmikuussa 1969 yhteensä 754 kappaletta mukaanlukien kaikki protyypit ja esittelykappaleet.
Talladega pohjautui 2-oviseen Torino Fastback Coupe -malliin. Aerodynaamisuuden lisäämiseksi keulaa madallettiin kärjestä. Vakio -Torinoissa oli tuohon aikaan suosittu upotettu maski ja etuvalot, mikä ei tuulitunnelissa antanut kovinkaan hyviä tuloksia. Talladegan keulaa jatkettiin 6 tuumalla (käsintehdyt pidemmät lokasuojat sekä lisäpala konepellin eteen) ja maski sijoitettiin pyöristetyn nokan tasalle tarkoitukseen tehdyillä pidemmillä kiinnikkeillä. Lähelle koria sijoitettu puskuri oli itse asiassa Fairlane/Torino takapuskuri, joka oli Holman-Moodyn toimesta katkaistu keskeltä, kavennettu ja taivutettu enemmän V-muotoon ja hitsattu taas kasaan. Joissakin lähteissä mainitaan puskurien tekijäksi myös Karl Kraft. Helmapellit muotoiltiin uudelleen mahdollistamaan lähes tuuman matalampi maavara kuin vakio -Torinossa, kuitenkin Nascarin sääntöjen puitteissa.
Kilpaversioon aiottu 427 SOHC (Cammer) -moottori oli saatu lähinnä kilpailijoiden toimesta kielletyksi Nascarissa, joten pahimpaa kilpailijaa 426 Hemiä vastaan laitettiin Boss 429. Fordille epätyypillisesti Boss 429-kilpakone Nascar-tyypitettiin erikseen; tuotantomallin Talladegoissa oli 428 Cobra Jet, joka vaikkakin oli tehokas, ei ollut tarkoitettu kisamoottoriksi. Boss 429 -kisakonetta sen sijaan istutettiin pieneen Ford Mustang Boss 429 -sarjaan vaikka se alunperin olikin tarkoitettu Talladegan tuotantomalliin (itse asiassa Boss 429 ja kisamallin Boss 429 olivat hiukan erilaiset, mutta Nascarissa ne luokiteltiin samaksi moottoriksi).
Ainoa optio Talladegan tuotantomalleissa oli väri, vaikka myyntiesitteessä on muitakin optioita; Wimbledon Whitea valmistettiin 286 kappaletta, Royal Maroon -värillä 258 kpl ja Presidential Blue -väriä 199 kpl. Maroon ja Blue väreissä oli myös valkoiset kylkiraidat ja valkoisissa mustat raidat. Sisusta oli konstailematon; mustat vinyyli- tai kangaspenkit eikä turhia mittareita tai kelloa ja tavallinen AM-radio. Linjalta tullessaan alla oli hopeanväriset teräsvanteet, valkosivurenkaat ja 3.25 perä. Talladegoissa oli erityinen T-merkki ovissa ja Talladega-nimi oviverhoilussa, mitä ei ole misään muussa Fairlanessa/Torinossa.
Talladega suoriutui juuri niin kuin Ford odottikin; se voitti 28 Grand Nationalia ja vuoden 1969 mestaruuden. Pahimmista kilpailijoista Dodge Charger 500 ei pärjännyt juuri alkuunkaan, myöhemmät Dodge Charger Daytona ja Plymouth Superbird suorituivat hieman paremmin paremman aerodynamiikkansa ansiosta. Tämä aerodynaamisen kilpavarustelun aika tunnetaan nimellä "Aero Wars". Konetehoja ei sekä Fordilla että Chryslerillä saatu enempää, joten etu haettiin aerodynamiikasta. Vuoden -70 -kauden jälkeen Nascarissa kiellettiin nämä "aero-autot" ja samalla päättyi Talladegan valtakausi. Ford-konsernilla oli myös toinen hyvin samanlainen kilpa-auto; Mercury Cyclone Spoiler II.
Nykyään Torino Talladega on suosittu keräilijöiden keskuudessa, mutta jostain syystä sen hinta ei ole nousuut aivan Moparin "aero-autojen" tasolle.
Kaikki tuotantomallin Talladegat toimitettiin 428 Cobra Jet -isolohkolla, jonka tehoksi ilmoitettiin 335 bruttohv (250 kW) vaikka todellinen teho olikin lähellä 450 bruttohevosta (336 kW). Moottorissa oli 10.6:1 puristussuhde, teräskampiakseli, vahvennetut kiertokanget ja 735 cfm Holleyn kaasutin. Jousitus ja iskunvaimentimet olivat vakio -Torinoa jämäkämmät, samoin kallistuksenvakaaja. Alla Talladegan myyntiesitteen teknillisä tietoja. Huomaa, että vaikka optioita mainitaan, niitä ei todellisuudessa ollut saatavilla.
