Tekniikka

Purku on sinänsä yksinkertainen operaatio, hankalaksi sen tekee ahtaat tilat ja "kaikki kiinni kaikessa" ilmiö. Kojelaudassa risteilee lukuisa määrä erilaisia johtimia, johdinsarjoja, vaijereita ja ilmaletkuja. Nämä on saatava irti, jotta kojelauta saadaan pois paikaltaan. Tässä, kuten kaikissa muissakin purkutöissä on suositeltavaa dokumentoida ja/tai kuvata työvaiheet ja varata paikalle työkalujen lisäksi sopivia säilytyslokeroita irroitettaville pikkuosille. Helpottaa kasausta sitten huomattavasti ja lisäksi osat pysyvät jopa tallellakin :-) Biltemasta saatava siirrettävillä väliseinillä varustettu uistinlaatikkoa muistuttava laatikko on tarkoitukseen hyvä. Eritoten, mikäli olet tarkkana siitä, että jokainen pultti ja mutteri tulee juuri oikeaan paikkaan (kuten esim. entisöinnissä), järjestely on must. Toinen vaihtoehto on irroituksen jälkeen kiertää ruuvit, mutterit tms. takaisin paikkaansa, jos tulevien hommien luonnetta silmälläpitäen muuten käy. Tosi entisöijä toki kuulapuhaltaisi ja pintakäsittelisi nippelitkin :-)

 

Ensimmäisenä kannattaa irroittaa ohjauspyörä, mikäli se on vielä paikallaan. Töötin keskiö pois, mutteri akselilta irti ja itse ratti ulosvetimellä pois paikaltaan. Ilman ulosvedintä se ei lähde. Tämmöistä tarkoitukseen sopivaa ulsovedintä ei monellakaan taida tallilla olla, joten sen joutuu tekemään todennäköisesti itse. Tässä en sen kummempia rakennusohjeita esittele, kukin näkee ttötinsuojuksen poistettuaan, mikä paikkaan sopii. Ratissa on kuitenkin kierrereiät, joihin sovitettavien pulttien avulla rattiakselin päätä vasten kampeamalla ratti saadaan ulos. Samalla poistetaan vilkun viiksi sekä vaihdetikku, jos kyseessä on rattivaihteinen auto.

 

Seuraavaksi kannattaa poistaa kojelaudan päällinen etupelteineen. Itse päällinen on kiinni muutanmalla pultilla, etupelti sensijaan on etupäästään kiinni korissa kiinni olevilla klipsiraudoilla, joiden nykimisessä kannattaa noudattaa tiettyä varovaisuutta.

 

Seuraavaksi kannattaakin sitten irroittaa mittaripaneeli, kiinni ruuveilla ylä ja alareunoistaan. Vedetään mittaristoa varovasti ulospäin ja irroitetaan liittimet ja vaijerit. Hyvä tapa on luonnollisesti merkata irroitetut systeemit kummastakin päästään.

 

Mittaripaneeli jatkoa odottelemaan turvalliseen paikkaan ja kojelaudan pultit irti. Tästä sitten varovasti aukoen johtoja, liittimiä yms. irroitetaan sitä mukaa kun tarve vaatii samalla dokumentoiden ja merkataten.

 

Muoviosia purettaessa kannattaa aina olla erityisen varovainen; muovi on suhteellisen haurasta ja jo syntyneet halkeamat repeilevät isoissa muovikappaleissa helposti. Muovi myös naarmuuntuu helposti. Älä siis käytä väkivaltaa !

Irroituksen jälkeen kojelaudassa on vielä paljon purettavaa. Irroitetaan tuhkakupit, sytyttimet yms...

 

Myös ilmanvaihtoon liittyvät kuvassa näkyvät putkitukset ovat kiinni kojelaudassa, pääosin tosin pikakiinnikeklipsuilla, mutta ruuvejakin löytyy. Nämä pois ja talteen lokerikkoon. Edelleen, kojekaudasta löytyy releitä yms. sähkötarviketta, jotka myös poistetaan.

 

Muovinen kojelauta olisi aika "vetelä" sellaisenaan, joten se on jäykistetty metallisilla päätykappaleilla ja alareunaa kiertävällä listalla. Metalliosat on kiinnitetty ruuveilla muoviseen kojelautaan, jotka irroitetaan tässä vaiheessa.

 

Kojelauta on todennäköisesti kerännyt irroittamatta pölyä ja muuta likaa koko ikänsä ja lisäksi, kuten Torinossa, siihen on ilmestynyt erilaisia päällemaalauksia, listoituksia, teippauksia jne. puhumattakaan rikkoontumisista. Seuraavassa vaiheessa kojelauta on puhdistettava alkuperäiseen asuunsa. Jos kojelautaa ei ole maalattu, pesu erilaisia liuottimia käyttäen niin moneen kertaan, että lika lähtee. Torinon tapauksessa oli myös saatava pois useampi maalikerros. Miettimisen ja testauksen jälkeen päädyin maalinpoistoaineeseen. Näitä on spray- , neste- ja geelityyppisiä, joista kahta edellämainittua käytin.

 

Tähän väliin muutama varoituksen sana:  Maalinpoisto on prosessi, jossa pitää olla erityisen varovainen !!! Muovi on herkkää ainetta eikä useinkaan kestä kovia liuottimia; prosessia on valvottava herkeämättä vaurioiden välttämiseksi ja aina on syytä kokeilla aineiden vaikutusta ensin johonkin piilossa olevaan kosmeettisesti merkityksettömään pintaan ! Käytin maalinpoistoainetta mattaan/ nahkakuviojäljitelmäpintoihin, mutta esim. kiiltävään pintaan sameutumisen vuoksi ei sovellu ollenkaan !

 

Maalinpoistoainetta levitetään tasaisesti maalattuihin kohtiin, maalaamattomiin ei ollenkaan. Prosessia seurataan silmä kovana ja rätillä putsataan irronnut maali pois, mikä on aika sotkuista puuhaa. Maalia kannattaa poistaa suunnilleen kerros kerrallaan, mieluummin liian vähän kuin liian paljon kerrallaan. Isommat pinnat kannattaa jakaa osiin, koska iso pinta kokonaisuudessaan on vaikea valvoa. Vielä kerran: Valvonta on tärkeää, koska liian kauan vaikuttanut aine alkaa sulattamaan muovia. Sama pätee myös tinnerin käyttöön, tinnerillä putsasin osan ohuemmista maalipinnoista ja muita herkempiä alueita. Kun maalikerros alkaa olla poissa, kojelauta pestään pesuaineen kera, jolloin maalinpoistoainejäämät yms. saadaan mahdollisimman tarkkaan pois aiheuttamasta ongelmia jatkossa.

 

Homma ei suinkaan pääty tähän; kojelaudassa on vielä lukuisia ahtaita rakosia, esim. koristereunukset, pienet kulmat jne., joihin on jäänyt maalia ja likaa. Tämä ylimääräinen tavara on kaavittava varovasti pois esim. pienillä meisseleillä (varmista, että kärki on kunnossa ja suora). Kaikki irtonainen lika ja muovinjäännökset on saatava pois.

 

Itse korjausta on karkeasti luokitellen kahta tyyppiä; halkeamat sekä selvästi puuttuvat palat. Muovilaadusta riippuen korjausmenetelmä saattaa vaihdella, joten on syytä kokeilla ja harjoitella johonkin vähenpimerkityksiseen paikkaan. Onneksi Fordissa käytetty muovilaatu sopi kolvilla korjattavaksi, joten käytin sitä halkeamakorjaukseen. Puuttuvat palat korjataan samalla tavalla, mutta lisätyötä aiheuttaa palojen tekeminen ja viilaaminen paikalleen. Etenkin ruuvien ja pulttien kiinnitysreiät ovat usein murtuneet lähes irti ja samassa yhteydessä osia on usein hävinnytkin. Kannattaa nähdä hieman vaivaa palojen sovittamisessa; vähimmällä täyttämisellä pääsee, kun raot ovat valmiiksi mahdollisimman pienet.

 

Kolot ja rakoset täytetään jollakin soveltuvalla massalla, esim. hiontakelpoisella liimalla.

 

Lopuksi hiotaan kaikki purseet ja epätasaisuudet tasaiseksi, puhalletaan pölyt pois ja käsitellään muovia vahingoittamattomalla rasvanpoistoaineella ennen maalausta. Kuvassa kojelauta valmiina maalaukseen.

 

 

Puhdistettu ja maalattu kojelauta maalataan mahdollisimman pölyttömässä paikassa, maalina sopivansävyinen muovimaali. Itse käytin mattapintaista puskurinmaalaukseen tarkoitettua sprayta, jonka värisävy oli mielestäni sopiva Torinoa silmälläpitäen. Maalausta kannattaa harjoitella kojelaudan takapuolelle sopivan ruiskutusetäisyyden ja tyylin löytämiseksi. Ensiksi kuitenkin kannattaa maalata muutama sellainen kohta, joihin todennäköisimmin olisi voinut jäädä puhdistusainejäämiä yms. likaa ja seurata maalin käyttäytymistä. Mikäli esiintyy keittämistä, on puhdistus riittämätön. Keittämisjäljet hiontaan ja puhdistukset uusiksi.... Torinon tapauksessa en onneksi tähän joutunut.

 

Itse maalaus tehdään mahdollisimman tasaisin vedoin ja useilla ohuilla kerroksilla.. ÄLÄ PÄÄSTÄ VALUMAAN ! Nahan pintaa jäljittelevästä muovista valuma ei lähde kuin poistoaineella niin, että pinnan muoto säilyy. Anna kuivaa rauhassa, tutki aikaansaannos ja tee tarvittavat korjaukset.

 

Pakollisten taukojen välillä ja muissa sopivissa tilanteissa kävin läpi muut kojelautaan sijoitettavat osat. Rungon tukiraudat puhallettiin ja maalattiin mukaanlukien pultit ja ruuvit. Hanskalokeron kansi kunnostettiin kuten itse kojelauta, samoin tuhkakuppi, sytytin, ilma-aukkojen säleiköt jne... Nämä kastaan paikalleen varovasti rikkomatta ja naarmuttamatta "uutta" kojelautaa. Lopuksi vielä kiinnitysruuviklipsit paikkoihinsa ja taas on yksi osakokonaisuus tehty.