Projekti

Ensimmäisenä huomiomme kiintyy siihen tosiseikkaan, että enää ei kuvassa näy pelkkää konepeltiä, vaan hieman isompi pala autoa.

Se onkin itse asiassa varsin positiivinen merkki ja kertoo siitä, että jotakin on jälleen alkamassa tapahtua.

Siivottuun talliin omalle paikalleen rullattu Torino odottelee edelleen vankempaa kiinnitystä runkoonsa, pusla-asia kun ei vieläkään ole ratkennut.

Jotta maalauspohjatöitä päästään harjoittamaan hieman asiallisemmissa merkeissä, aloitimme toimenpiteet, jolla kori saadaan tukevasti kiinni sinne mihin se kuuluu. Runkopuslathan oli Chevelle 68-72:n uretaaniset, sillä Fordiin ei puslia saa. Nämä ovat riittävän lähellä kunhan niitä hieman modaa ja juuri modausta varten alustavasti välissä olleet puslat piti saada pois.

Itse maalausoperaatiohan etenee tästä karkeasti seuraavasti:

• Kun kori on lujasti rungolla, kiinnitetään paikalleen ovet ja muut pellit etupäähän
• Koko auto tutkitaan läpi ja"muotoillaan" hiomavärin kanssa, jotta itse maalaukseen saadaan riittävän linjakas peli... Itse asiassa tällä toimenpiteellä haetaan myös varmuutta siihen, että kaikki toisistaan erillään olevien peltien kantit sun muut muodot käyvät toisiinsa ja jollei käy, tiedossa on taas lisää työtä.
• Kun auto on onnistuneesti (joskus) höylätty muotoonsa, se puretaan taas ja maalataan erillisenä ovien ja muiden luukkujen näkymättömissä normaalisti olevat pinnat sekä karmit sun muut.
• Lopuksi laite kasataan jälleen ja viedäänkin seuraavaksi maalarille.

Näin yksinkertaistaen. Kokemus tosin on opettanut, että mikään ei oikeasti ole näin yksinkertaista :-)

Tänään oli mielenkiintoinen päivä. Kävimme vaimoväen kommenttien innoittamana Jussin kanssa oikein shoppailemassa. Me tosin kävimme Nakoraudassa, eli paikallisessa romuliikkeessä siinä missä vaimot ymmärtävät shoppailulla yleensä jotakin muuta. Romukasasta mukaan tarttui HST- ja RST- prikkoja, kupariputken pätkä ja vanha kaide, jonka avuna oli olla tehty 25 mm rosteriputkesta. Tarkkaavainen lukija saattaa assosioida 25 mm aika lähelle tuumaa, mikä ostamisen syy olikin. Runkopuslan sisällä oleva holkki on nimittäin ulkohalkaisijaltaan 1 tuuma.

Fairlane -rinatamallakin tapahtuu. Siirsin oviaukkojen vahvikkeita sen verran uusiin paikkoihin rälläkällä, hitsikoneella ja muilla kellosepän työkaluilla, että ovet mahtuvat tilaansa. Kuvassa vanhempi Ford -harrastaja Valtonen säätää saranaa paikkaansa.

Saimmekin sitten kummankin oven kohtuullisessa määrin paikoilleen. Miksi? - kysyy satunnainen lukija ja toimitus vastaa: Tarkoitus on uusia nuo takakyljet eli quarter panelit, joten ovi on hyvä olla ikään kuin eräänlaisena tähtäyspisteenä, jonka avulla (myös) peltien asemointi saa lisää varmuutta. Ovella on myös siitä töitä helpottava ominaisuus, että ovessa on yleensä sarana, jolla uksen saa siirtymään tarvittaessa syrjemmälle, ikään kuin pois tieltä...

Jussin roplatessa saranoita allekirjoittanut jatkoi tuota aiemmin mainittua runkopuslien modausoperaatiota. Chevellen puslat ovat oivallista värkkiä, ainoastaan sisäreikä oli liian pieni. Olin eilen jossain välissä onnistuneesti käynyt Biltemassa hakemassa erilaista tykötarvetta, mm. 25 mm sylinteriporan, jolla kohtuullisen jämäkästä likumentista muotoonsa hyydytetty pusla avartui iloisesti.

Kuvassa Chevellen originaali oikealla ja porattu versio vasemmalla. Porattu versio on nyt täsmälleen samankokoinen kriittisiltä mitoiltaan kuin Fordin alkuperäinen kuminen muussipusla.

Kasasin kaiteesta ja rosteriprikoista kymmenen puslien sisäholkkia valmiiksi. Lopuksi laitoin vielä purkin pohjalta saumoihin peittävän kerroksen POR-15:ta suojaksi.

Itse asiassa uretaanipusla on sen verran muussipuslaa jämäkämpi ottelija, että en itse asiassa usko sen edes tarvitsevan moista sisäholkkia, joka originaalissa on ollut ilmeisesti jämäköittämässä rakennetta ja lisäksi suojaamassa puslakumia reiästä läpi tulevan pultin hiertämiseltä. Mitä nyt ei muutenkaan pitäisi tapahtua, silä tottahan kori pitää paikalleen niin lujasti ruuvata, ettei se rungon päällä pääse huvikseen vaeltelemaan. Tarinaa runkopuslien teosta kiinnostuneille löytyy täältä

Lopuksi imuroin emännältä lainatulla imurilla muutaman kilon pölyä Torinon päältä. Jo kelpaa asentajien tulla :-)

Päivän anti olikin sitten iskeä kasatut puslat paikalleen, kori päälle ja pultit kireälle. Edelleen näin yksinkertaistaen. Todellisuudessa mitottiin  paljon, siirrettiin, väännettiin, sovitettiin, kiristettiin, löysättiin... Paikallaan kuitenkin on.

Kuvassa malliksi muutama pusla paikallaan odottelemassa koria päälleen. Tuossakin kohtaa mm. reiät olivat alunperin ruostuneet melko lailla pois, joten ne korjattiin uusilla reikälapuilla, kuten lähes jokainen muukin puslan kohta. Näiden kahden puslan päällä lepää apukuskin puoleinen etunurkka, joka oli sekin rälläköitynä kokonaisuudessan irti ja hitsattuna takaisin. Samoin kuin toinenkin puoli, johon itse asiassa puslien päälle tuleva osa rakennettiin suorasta pellistä kokonaisuudessaan uusiksi.

Ihmeen hyvin siltikin kaikki reiät sopivat toisiinsa, vaikka alunperinkin näissä on melko reippaat toleranssit. No, ne oli aika tarkasti mitottuna nyt...

Tämän päivän tallihommat alkoivatkin sitten sovittamalla ovet paikoilleen. Vaatii jonkin verran harrastuneisuutta tämäkin, eikä kannata ihan yksin lähteä yrittämään. Ovet iskostuivatkin sitten aivan ihmeen hyvin paikkaansa. Kun kerran koko etupää korissa oli miltei uudelleen rakennettu, oli tarjolla vaara, että jotain olisikin mitoitettu väärin tai jätetty tukematta riittävän hyvin.

Kun syylärin kehikko oli paikallaan, laitettiin lokasuojat muutamalla pultilla paikalleen.

Alkaa pikkuhiljaa näyttämään autolta :-)

Eilinen päivä meni joukkoja ryhmitellessä, tarvikkeita hankkiessa ja AVK:lla käydessä. Espoon reissuun sitten tuhlautuikin koko iltapäivä ja ilta, joten tallihommissa ei suurempia mainetekoja tehty. Tänään kuitenkin aloitettiin pienimittakaavaiset ryskööt pellejä lisää asemoimalla, oven lukkojen enemmän tai vähemmän väliaikaisella asennuksella ja siitä sitten seppä sepittämään, eli hommissa autteleva velipoika Marko hiomaan... Itse korjailin Jussin Rancheron ovea pysytelläkseni poissa velimiehen tieltä... :-)

Pölinästä ja huokailuista päätellen homaa pohjatyörintamalla riittää vielä tovi jos toinenkin ennen kuin uutta maalia alkaa auton kulmilla kiiltelemään.

Pohjahommelit jatkuivat toisaalla, toisaalla taas sepitettiin Faikun persiitä jonkinasteiseen kuosiin. Homma jäi vähän kesken, mutta jatketaan kun ehditään.

Homma etenee... Kori ja muutama muu satunnainen Fordin kappale sai tänään pari kerrosta hiontaväriä päällensä. Huomenna loput, toivon mukaan. Sen jälkeen hiotaan.

Maalipinta ei ole oikeasti läikikäs, ilmiö johtuu ilmassa leijailevasta maalisumusta/-pölystä. Tosin läikikkyydellä ei olisi väliä, sillä tämähän on hiontaväri :-)

Ensimmäinen satsi pintamaalia pitäisi olla hyppysissä lauantai-aamulla ja johonkin aikaan viikonloppua tulisi olla jo luukkujen reunat, ovien päädyt, aukot yms. vastaavat paikat maalissa. Tämä siis sillä edellytyksellä, että maalit saadaan...

Lisää väriä pintaan... Irtopellit olivat nyt vuorossa. Huomenna saadaan (toivon mukaan) pintamaalia, mutta sitä ennen pitää vielä muutama pelti kääntää ja maalata hiontavärit toisellekin puolelle.

Talli näyttää melko lailla, miten sen nyt sanoisi... maalaamolta ?

Tänään olivat vuorossa luukkujen takaosat ja vastaavat. Melko innokkaalla hiomisella pelti oli tullut joistakin kohdista esiin ja sitä paikkailtiin haftgrundilla.

Huomenna hiontahommat jatkuvat.

Tarkoitushan on maalata kaikki luukkujen reunat ja muut vastaavat paikat ja kasata auto sen jälkeen odottaman varsinaista maalausta. Hommaa aloiteltiin tänään, huomenna loppuun kun saadaan lisää väriä. Sävy on tumman metallihohtosininen helmiäisellä ja käyetty mm. Peugeotissa ja sitikassa. Alunperinhän tässä on ollut kaiketi PPG:n maalit, mutta minun osaltani PPG:t saavat jäädä, edellisestä oli hiukka huonoja kokemuksia.

Homma jatkuu... Lisää sinistä. Ja lakkaa. Muuten ihan OK,mitä nyt yksi pelti sai aikapaljon roskia pintaansa kompuran puhallellessa hiukan huomaamatta tavaraa lentoon. Eipä lopu hiominen ihan kesken.

Osa luukuista tuli epähuomiossa maalattua hiukan liian lähellä kompressoria. Seurauksena tietysti se, että roskia oli hiukan liian reippaasti minun makuuni. Joten ei kun uusiksi... Hommahan alkaa tässä vaiheessa hiomalla lakka sileäksi. Vaihtoehtoja on periaatteessa kaksi: Jos roskat ovat pinnassa ja tuuri käy, voidaan hioa lakka varocasti alas roskien kohdalla ja vetää operaation jälkeen uusi pintalakka. Se toinen vaihtoehtohan on sittten hioa lakka aika tavalla pois, vetää varmuuden vuoksi kerros massaa ja lakkakerrokset uudelleen. Näin me sitten teimme, ainakin yritimme.

Maalissa on kuitenkin aika reilusti liotinta ja sen kuivuminen kunnolla kestää muutaman päivän. Emme huomioineet tätä, yritimme maalata aukihiottuun pintaan päivän kuivumisen jälkeen ja keittihän se... Eipä siinä mitään, homma seis, pellit jatkaa kuivumista, huomiseksi on luvattu aurinkoista ilmaa mitä ilolla tietenkin tervehtisimme. Tämä pieni lisämutka kuitattiin vaihtamalla hommien työjärjestystä....

... eli korin hiomaväri hiottiin sitten tässä vaiheessa epäkeskolla. Jäljelle jäivät kantit, jotka hoidetaan vesihionnalla käsin, samoin koko kori käydään kevyesti vesihiomapaperin kanssa läpi.

Näitä askarreltaneen huomenna edellä mainittujen peltien (toivottavasti) kuivuessa auringossa...

Luukkujen kuivumista edelleen odotellessa kaikki hiontavärillä olleet pinnat hiottiin loppuun.

Luukut jätettiin kuitenkin maalattaviksi myöhemmin, antakoon rauhassa muhia. Maalauspaikkakin tuli jo sovittua. Pistelimme velmiehen kanssa ovet jiiriin ja katosimme tahoillemme... :-) Seuraavaksi etupään kasaus, pari puuttuvaa luukkua n. 2 viikon kuluttua maaliin, ne paikalleen, mahdollisesti kevyt vesihionta ja maalarille. Ainakin näin on ajatus, saas nähdä millaisia mutkia tähän matkaan tulee :-)