Tekniikka

Syy puslanvaihtoon löytyykin kuvasta. Tämä oli ehdottomasti sieltä terveemmästä päästä...

 

...nämä taas eivät. Ehkä enemmän kuitenkin sieltä tyypillisestä päästä. Näin käy Suomen suvessa Fordin alkuperäisille kumipuslille holkkeineen kolmessa vuosikymmenessä.

 

Puslia löytyy Torinosta 12 kpl, Rancherossa on pari enemmän. Oheisessa kuvassa niiden sijainnit rungossa. Huomaa, että kuva on farmi- Torinon, Rancheron tms. rungosta. Sen huomaa mm. taka-aisojen linjasta; ne lähtevät taka-akselin päältä suunnilleen samalla korkeudella taaksepäin, Torinossa aisat kiertävät yläkautta akseliston ja jatkuvat taaksepäin suunnilleen samalla korkeudella kuin ennen taka-akselia. Lisäksi esim. Rancheron runko on 4" pidempi.

Puslapaketti koostuu kuvassa oikealla olevasta puslasta, joka tulee korin ja rungon väliin, vasemmalla olevasta pienemmästä palasta, joka tulee rungon sisään edellisen vastakappaleeksi sekä osaksi molempien läpi menevästä laipallisesta holkista.

 

Lähikuva isommasta puslasta... Tämä on tarkka kopio alkuperäisestä ja tehty muotilla. Muotti puolestaan on sopiva kumipuslan valamiseen, mutta kun halusin uretaanipuslat, se olisi vaatinut erilaisen muotin.

 

Sisäholkki...

 

Mittakuvat puslista

 

Kuten edellä mainittiin, uusia puslia ei tälläisiin rungollisiin Fordeihin löydy, mikä mielestäni on aika merkillistä, sillä puslia löytyy melko moneen vehkeeseen suoraan hyllystä ja toisekseen tällä rakenteella olevia Fordeja ja Mercuryitä on aikanaan painettu muutama miljoona kappaletta.

 

Joka tapauksessa tässä vaiheessa alkoikin pohdinta, mistä ne uretaaniset sitten löydettäisiin. Vaihtoehtoina oli periaattessa seuraavat:

 

• Käyttää kumipuslia, joihin löytyi valmis muotti
• Sorvata puslat pakastetusta uretaanitangosta
• Valaa ne itse ja...
• Käyttää joitakin toisia riittävän lähellä olevia puslia.

Kumipuslat eivät innostaneet, koska hain vähän jämäkämpää tavaraa kuin perinteellinen kumipusla. Muotithan kuminvalamisessa ovat erilaiset kuin uretaanille, joten samoilla muoteilla ei siis ollut mahdollista näitä tehdä. Nitriilikumipuslissa oltaisiin päästy n. 70 Shore A kovuuteen,kun taas uretaanilla päästään n. 20 pykälää korkeammalle.

 

Uretaanitangon sorvaus ei oikein tullut kyseeseen, kun ei ole sorvia. Lisäksi jööti on aika tähtitieteellisissä hinnoissa...

 

...sen sijaan uretaanin valaminen itse olisi ollut vaihtoehto. Suunnittelin kuvan mukaisen koottavan 3-pesäisen muottisysteemin tarkoitusta varten. Kriteerinä muotissa oli, että sen osat tulisi olla mahdollisimman helpolla (ja halvalla :-)) ilman spesiaalityökaluja valmistettavissa. Tämä ajatus olisi hyvin täyttynytkin, mutta ongelmaksi muodostuu lähinnä uretaaniseoksen pitkä kuivamisaika, jolloin kaikkine hommineen yhden auton puslien tekoon olisi menyt lähes viikko. Hiukan liian epäkäytännöllistä.

 

Löysin jonkin verran viitteitä siitä, että jotkut olivat onnistuneesti käyttäneet 68-72 avo-Chevellen puslasatsia Fordin puslien korvaavana vaihtoehtona. Loppujen lopuksi aika vähän silti löytyi mitään sen parempaa dokumentaatiota asiasta, mutta asiahan selviää sillä, että ostetaan satsi kaupasta ja mittaillaan tarkemmin kuinka tämä tehdään. Asia ei nimittäin ollut aivan yksiselitteisen selkeä; Chevellessä on useamman kokoisia puslia ja avomallissa puslia on enemmän johtuen vetelämmästä korirakenteesta.

 

Lopuksi kuitenkin saimme erikoissatsin, jossa on vain kuvassa näkyvän kokoisia puslia.

Puslissa oli pari pientä yksityiskohtaa, jotka eivät osuneet kohdalleen. Tyyppi jossa oli oikean kokoinen keskireikä (1"), oli liian matala, ainakin spekseihin verrattuna. Speksien mukaanhan puslan korkeuden tulee olla n. 1 ". Oikeankorkuisessa puslassa oli puolestaan liian pieni keskireikä. Lisäksi puslassa olevan "korokkeen tulee mennä rungossa olevaan reikään ja sen tulee olla suunnilleen runkolevyn vahvuinen, jotta vastakkaiselle puolelle tuleva tasainen, rengasmainen vastapusla kiristää liitoksen. Tai sitten siihen pitäisi porata korokeen halkaisijainen upotus...

 

Kuvassa oikealla originaali pusla ja vasemmalla yksilö, jonka koroketta on madallettu runkomateriaalin vahvuiseksi.

 

Puslien korokkeen saattaminen oikeaan korkeuteen ratkaistiin melko triviaalilla tavalla...

 

Toinen vaihtoehtohan olisi ollut kaivertaa vastaava potero vastapuolelle tulevaan puslan osaan.

Kuvassa edellinen puslapari päältä päin. Keskireikä on sopiva pultille, mutta koska toleranssit vanhoissa autoissa ovat mitä ovat, reikä ei tulle olemaan riittävä säätövaraa ajatellen.

 

Toinen huono puoli on se, ettei sisälle mahdu alkuperäistä metalliholkkia (kuva ylempänä).

 

Uretaanipusla on sen verran muussipuslaa jämäkämpi, että se ei itse asiassa todennäköisesti edes tarvitse sisäholkkia, joka originaalissa on ollut ilmeisesti jämäköittämässä rakennetta ja lisäksi suojaamassa puslakumia reiästä läpi tulevan pultin hiertämiseltä. Mitä nyt ei muutenkaan pitäisi tapahtua, silä tottahan kori pitää paikalleen niin lujasti ruuvata, ettei se rungon päällä pääse huvikseen vaeltelemaan.

 

Reikä isonnettiin luonnollisesti poraamalla. Alussa epäilin hieman uretaanin lastuttavuutta, mutta itse asiassa homma sujui yllättävän hyvin. Kun vielä kuvan kiinnityksessä puslaa ei voinut puristaa kovin tiukkaan ettei se menisi soikeaksi, ajattelin ongelmia oleva tiedossa. Pusla oli lisäksi toimitettu tehdasöljyssä ja oli aika liukas.

 

Loppujen lopuksi pieni puristusvoima yhdistettynä liukkauteen sai puslan jonkin verran pyörimään, minkä takia reiästä tuli pyöreä eikä soikea kuten olin hieman pelännyt...

Kuvassa porattu ja poraamaton pusla vierekkäin

 

Puslien asennuksessa itsessään ei ole mitään merkillistä. Puslat ladotaan reikiinsä rungolle...

...kuten tässä rungon etupään tuplapuslat...

 

...jotka kiristetään paikoilleen pultilla. Pulttiin taas pitää järjestäää sopivat prikat ja tietysti puslan vastakappale. Se mikä kuvasta puuttuu, on kierteeseen tuleva kuparitahna. Tai terva. Pultti on alkuperäinen. Sen terve väri johtuu siitä, että se on kuulapuhallettu ja sinkattiu, kuten kaikki muutkin Torinon pultit.