Projekti

Ensimmäiseksi irrotin syylärin edessä laatikkoöljyn jäähtymisestä vastanneen kennon pois tieltä. Sinänsä hyväkuntoinen kenno, joten en ajatellut tehdä  muuta kuin puhdistukseen enne paikalleen laittoa. Varastoon...

Jarrukilvet kummaltakin puolelta pois ja puhallusta & maalausta odottamaan. Ruosteessa kuin mitkä, mutta onneksi ehjät.

Seuraavaksi purin pois jarrupääsylinterin, jarrunestesäiliön ja tehostimen. Toimivia osia kaikki, joten huolellinen puhdistus ja maalaus riittää. Tehostin käytettiin auki toissa kesänä, jolloin kaikki ylimääräinen neste yms. roska poistettiin ja laite tiivistettiin kunnolla. Pintakäsittely jäi tuolloin tekemättä, joten nyt on sen aika. Samalla pääsylinterin sisuskalut vaihdettiin uusiin, joten huoltotarvetta ei tunnu olevan. Katsotaan sitten jarrujen kasausvaiheessa tilanne.

Tämän ikäiseen Fordiin löytyy ko. korjaussatsi kaupan hyllyltä, mutta neuvoisin harkitsemaan, ennen kuin laittaa. Itselläni oli aika ongelmallista saada jarrut säätöihin. Jostain syystä hetken ajelun jälkeen alkoi vetää etujarruja jumiin, minkä huomasi tärinänä ratissa. Ei auttanut muu kuin välillä löysätä pääsylinterin kyljestä putken liittimestä paineita. Lopulta kuitenkin säädöt löytyivät. Tämän ikäluokan Fordin jarruissa on myös jarrupiirien paine-eroa mittaava anturi, joka paine-eron noustessa liian suureksi sytyttää kabiinissa varoitusvalon. Valo syttyi kerran, minkä johdosta sitten remontti tehtiin. Todennäköisesti aivan turhaan, sillä edelliset kamppeet olivat aivan kunnossa. Ko. varoitussysteemi on mielestäni koko lailla tarpeeton ja käsittääkseni sitten myöhemmin poistuikin.

Lopuksi irroittelin konehuoneesta sähköjohtoniput pois tieltä, irroittelin jarrupuolen liittimet ja lopuksi koko moottorisähköpuolen liitin tulipellistä pois, jolloin koko sarja jäi käteen. Fordilainen insinööri oli ymmärtänyt laittaa kaikki etupään sähköt kulkemaan kahden ison tulipellissä sijaitsevan liittimen kautta, jolloin sarjat on helppo purkaa. Itse johdotukseen palannen kasausvaiheessa uudelleen, sen verran krouveja nämä Wanahojen Fordien sähkötyöt ovat, lisäksi aika ja erilaiset vuosien saatossa syntyneet viritelmät olivat muuttaneet sarjat lähinnä erilaisia piuhoja rönsyileviksi tervanaruiksi.

Kallistuksenvakaaja sai komennuksen varastoon odottelemaan putsausta ja maalausta. Puslat olivat luonnollisesti entiset etupäästä. Kuvassa vakaajan kiinnitys alatukivarteen. Kyseinen "link" on puslitettu kummastakin päästä keskellä näkyvän holkin sisällä kulkevalla pultilla. Purettaessa selvisi sitten, että nämäkin puslat ovat suhteellisen entiset, lisäksi pultti oli syöpynyt melkein poikki. Vaihtoon olis mennyt joka tapauksessa, joten ei haittaa.

Seuraavaksi poistin jarrusatulat tieltä. Ovat paikallaan kolmella pultilla, jotka ovat sen verran isoja, ettei isompia ongelmia syntynyt.

Tämän jälkeen pyörän ulkolaakerit pois ja levy irti.

Tehostimen pumppu oli jäänyt nippusiteillä roikkumaan konehuoneeseen letkuineen kaikkineen. Nyt poistin sen näköpiiristä hyllylle odottelemaan siistimistä. Pumppu on toiminut koko ajan hyvin, joten en usko sen vaativan isompia remontteja. Masentavan näköinen se silti on; yltä päältä massassa yms. töhnässä. Lisäksi ilmeisesti kiristettäessä pumpun kylkeen isketty parikin nyrkinkokoista lommoa. Palaan pumppuun myöhemmin.

"Strut bar", eli siis tämä tukivarresta viiston etupalkin keskelle tuleva tanko, kuvassa alimmainen, poistui tieltä.

Etupään kierteet oli lukittu todella tiukkaan lukitteella. Jatkovarrella vääntäen mutterit kuitenkin irtosivat. Etupään puslat olivat suht OK, mutta jos saatavuudessa ja hinnassa ei ole ongelmaa, korvaan ne uusilla.

Takapäästään tanko kiinnittyy alatukivarteen kahdella pultilla, jotka kannan puolella pysyvät poorilla paikallaan tangossa. Pultinkantojen ja tangon väliin on sijoitettu alapään törmäyskumi, joka oli sinänsä ehjä, mutta pysyi kiinnityspellissään lähinnä Pyhän Hengen (ja sikamassan) voimalla. Tähän uudet, mikäli kohtuulliseen hintaan jostain saa. Mikäli ei, vanhat korjataan. Olen nähnyt autoja, joissa näitä ei ole paikallaan ollenkaan. Jousien ajaminen pohjaan ei nyt tietenkään ole fiksua muutenkaan, joten näitten tarpeesta voipi olla kahta mieltä.

Kytkin irti DuraSpark-modulin johdot, jälkeenpäin asennetut valoreleet ja valojohtosarja irti tulipellin sisimmäisestä liittimestä.

Kuten purkuoperaatioissa usein on, alkoi itselläkin looshi käydä ahtaaksi, niinpä siivoilin vähäsen. Varastoon lähtivät mm. kaikki renkaat, puskuri ja muu sekalainen sälä. Peittelin auton.

Kuskinpuoleiseen sisälokariin oli jäänyt DuraSpark II -sytkämoduli kiinni, joten otin sen pois ja hyllylle. Simppeli, mutta toimiva peli, jonka aion laittaa vielä takaisinkin.

Irroitin hiekkapellin pois tieltä, sen jälkeen oli helpompi päästä käsiksi keulapalan takana sijaitseviin valosähköihin. Irroitin liittimet ja merkkasin ne huolellisesti. Valosähköissä näytti olevan tiettyjä epämääräisyyksiä, joita en tässä vaiheessa jäänyt miettimään sen tarkemmin. Kasausvaiheessa kytkennät tehdäänkin sitten kunnolla.

Johtojen irrottua keulapala olikin sitten helppo poistaa. Etuframe on kiinni kahdella pultilla runkopuslien päällä, joten sen poisto kävi nopeasti.

Nyt keulalla alkaa olla tilaa työskennellä.

Lähdin tallipikkujoulujen jälkeen perheen kanssa Etelä-Pohjanmaalle Joulun viettoon, missä sitten menikin toista viikkoa. Heti perään sain jostakin sitkeän 3 viikoa kestäneen flunssan, jonka johdosta tallielämässä tuli yli kuukauden  tauko. Projekti "kusee" tällä tahdilla... Tänään siis töihin käsiksi.

Päivänavaukseksi irroitin perään klemmareilla kiinnilaitetut jouset pois paketista, nyt perä oli valmis vietäväksi remonttiin.

Seuraavaksi siirryin etupäähän. Irroitin tämän kuvassa näkyvän, kaikille Fordimiehille tutun "starttihässäkän", johon oli vuosien varrella siunaantunut aika paljon muitakin hämäräperäisiä kytkentöjä.

Sisälokarin takapuolelle oli puolestaan nippusiteillä kiinnitetty vaihteiston jäähdytinkennolle menevät letkut, mitkä irroitin myös.

J

Myös kuskin puolelta joutui sisälokarista poistamaan sinne kiinnitetyt sähköt, totta kai. Kuvassa myös jälkeenpäin asennetut valoreleet. Alunperin tämän ikäluokan Fordeissa valosähköt kulkivat sellaisenaan valokytkimen kautta. Kun keulalle laitetaan nämä euroteholuokan halogeenit, saadaan aikaiseksi jokaisen jenkkiharrastajan tuntema diskovaloilmiö. Tämä syntyy, kun koko virtamälli kiertää valokatkaisimen sisällä olevan bimetalliylivirtasuojan läpi ja tämä lämmitessään katkaisee sähköt, kytkee heti kohta uudelleen jne...

Ongelmaa torjumaan asennetaan releet, valojen ohjaus operoi releen keloja, itse päävirta taas kulkee releen kontaktien kautta. Torinoonkin oli sitten releet rakennettu, tosin ne oli kytketty niin pahasti metsään, etteivät ne voineet toimia. Korjasin kykennän edelliskesänä (kumma kyllä en aikaisemmin ollut diskovalojani huomannut). Tämän vuoden projektin asennusvaiheessa siistin kytkennän.

Sisälokarit eivät lähde irti ilman lokasuojien irroitusta, mutta avasin kuitenkin lokarien pultit ensin ja tietenkin koitin....

Saadakseni lokasuojat pois puskuri täytyy saada pois tieltä... Toimeen siis. Samalla tuli katsottua edelliskesän maalaushommien yhteydessä uudelleenpultitetun puskurikiinnityksen tilanne. Hyvin oli pysynyt.

Kun askartelua ei ollut enää mikään rajoittamassa, lokasuojien pultit irti ja lokasuojat, niin sisemmät kuin ulommat, varastoon. Operaatiossa katkesi vain yksi pultti, mitä voitaneen pitää ihan hyvänä saavutuksena. Tosin pultteja puuttui edellisen rakentelijan jäljiltä sieltä täältä.