Projekti

puskuri on jäänyt sen verta vähemmälle huomiolle, että pitäsi varmaan kohta alkaa syventyä siihenkin.

Näin alustavasti ottaen vanhan malli ei kelpaa. Puskuri on tyypillinen 70-luvun turvahirvitys, joka on mennyt yli korin ääriviivojen reilusti joka suunnasta. Se on liian leveä ja liian kaukana korista, kuten alla olevasta näkee..

Visiona olis saada se ensinnäkin lähelle koria ja toiseksi pysymään sivusuunnassa korin tasalla. Mitään kuvan mukaisia hampaita ei todellakaan tule.

Se, mitä vanhasta puskurista on jäljellä, riittää rakennusaineiksi, varsinkin knun sitä yhdistelee ylemmmän kuvan Rancheron puskurin kanssa.

Jotakin puskurin kohdalle on saatava, sillä sen takana on suoraan runkopalkkien päät, eikä niitä oikein viitsisi jättä näkyviin...

...kuvasin tämän siistin avo-Challengerin Forssassa; jotakin tämäntyyppistä ilmettä puskurin osalta tuonne perään pitäisi saada. Tosin kromaus jäänee käytännöllisyyssyistä pois ja tilalle tulee korinvärinen maali.

Polttoainetankki oli takapään ilmettä ajatellen hiukan väärän mallinen "laatikko". Taka-alareuna näkyi ikävästi puskurin alta. Etenkin kun koko puskurihomma oli tarkoitus modifioida melko radikaalisti. Tankin reuna olikin viistottu jo aiemmin ja sen jälkeen maalattu, röpömassattu ja taas maalattu, muutamaankin otteeseen.

Tankki on kiinni peräkontinpohjanalla kuvassa näkyvill pannoilla, jotka pulttaantuvat peräkontin aluspalkkeihin. Koska tankin kulmasta oli lähtenyt pala, pantoja tarvitsi myös lyhentää vastaavasti.

Samalla tulikin mittailtua  hieman tulevaisuuden varalle polttoaineanturin senderiä tarkemmin....

...ja tankin luukun sekä anturin kannen väliin piti myös aikaansaada tiiviste. Tähän löytyy mm. Biltemasta hyvää nitriilikumimattoa, joka kestää esim. polttoaineita.

Meanwhile naapuritontilla... Jussi ei ollut tyytyväinen Fairlanen mittariston kuntoon. Kapine purettiin osiinsa ja tarkoituksena on entisöidä värkki hyvinkin pitkälle uutta vastaavaksi.

Mm. kromatut muoviosat kromataan uudestaan Kanadassa. Jaa miten niin pussihousuhommia?

Allekirjoittanut oli pannut merkille työkaluarkkujen ja -kaappien lisääntymisen jäsenistön keskuudessa. Olin tutkaillut vehkeitä kiinnostuneena, mutta ne vaikuttivat melko kalliilta, ainakin jos kovin ison halusi.

Olin kuitenkin tallia siivoillessa laittanut jemmaan vanhoja puisia laatikostoja, joissa oli aikanaan säilytetty ilmeisestikin erilaisten enempi mekaanisten konttorikoneiden osia. Niitä oli aikanaan varastoituna tallin takaosaan melko laaja kokoelma ja kun omistaja siivosi rojunsa pois, suurin osa meni romulavalle, paitsi tietysti ne, jotka haluttiin pitää tallessa. Näistä laatikoista sekä vanhoista samasta lähteestä löytyneistä pöytälevyistä kasasin itselleni laatikoston.

Eihän se kovin kaunis ole...

...mutta varsin toimiva ja käytännöllinen, lukittavat pyörätkin alla eikä hintakaan päätä huikaise. Sitä paitsi siinä on reilusti enemmän laatikoita kuin kollegoilla :-)

Tässä vaiheessa oli aika alkaa suunnittelemaan myös auton äänieristystä. Olin säästänyt vanhat puretut originaalit materiaalit lähinnä malliksi uusia tehdessä. Sovittelin niitä paikalleen mittomistarkoituksessa...

...malli siirrettiin kartongille...

...leikattiin...

...ja sovitusta paikalleen. Tämä osa on työläin ja paikalleen laitto jää seuraavaan kertaan.

Samalla mulkoiltiin uutta mehevää 1-johtolaturia, joita Jussi oli hankkinut muutamankin kappaleen. Pulverimaalattu musta runko, kromatut siivapyörät ja muuta tilanteeseen sopivaa :-)