Projekti

No niin. Nyt on päästy taas asiaan ja aloitetaanpa kuva-arvoituksella. Notta mikäs....?

Joo, pyörä ja sen aukkohan se siinä, tosin kuvan tarkoitus on lähinnä avata tämän kuun palsta saatesanojen tueksi.

Huhtikuu on näyttelyiden aikaa. ACS on perinteellisesti Pääsiäisenä ja HRRS yhtä perinteisesti Huhtikuun lopulla, tänä vuonna viikkoa ennen Pääsiäistä.

Veli oli tulossa hieromaan pohjia muihin tallihärpättimiin kevään korvilla ja aikatauluksi vahvistuikin HRRS:n jälkeinen maanantai. Miehen oma projekti seisoi, koska korinmittauslaite ei ollut suostunut yhteistyöhön ja asiaan piti palata huollon jälkeen. Huoltoa odotellessa olikin hyvä sauma lähteä muihin askareisiin....

Itse aloin säätelemään Torinon bensatankin syöttötorven kaikoita paikoilleen...

Bensatankin korkki oli syöttötorven kera käynyt sinkkaamolla. Ei ollut oikein hyvä, mutta menköön. Pitääkin löytää uusi sinkkaamo, tämän omistajakuviot olivat muuttuneet, ja sen seurauksena puulaaki tahtoikin keskittyä aivan muihin asioihin kuin tämmöisten sinkkaamiseen.

Omistajalla oli pinna ilmeisesti melko tiukalla vaativan strategisen haasteensa edessä, ja näyttikin sen avoimesti asiakkaille, kertoili siellä asioinut kollega...

´Bensatankin ympäristö jäi odotteleemaan lisää tarvikkeita.

Aloin tutkailemaan takakontissa olevan liittimen uusimista. Olin putkittaessani johtosarjoja huomannut, että alkuperäinen liitin oli melko huonossa kunnossa. Irroittelin sen sivuleikkureilla ja kuten kuvasta näkyy, oli aika syöpynyt.

...joten johtojen päät paljaiksi ja uudet liitinpinnit paikalleen. Fordin vanhat kuparit ovat muuten siitä merkillisiä, että niissä tuntuu olevan jonkinlainen suoja-aine tms. kuparin päällä, vaikka koko kuparinippu on luonnollisesti vielä muovikuoren sisälläkin.

Etenkin tämän huomaa, jos yrittää kolvata wanhaa Fordin jotoa. Kaikki kuparipinnat kannattaa aina pyyhkiä tinnerirätillä enen seuraavia toimenpiteitä kontaktin varmistamiseksi.

...liittimen kasaaminen on aika yksinkertainen homma; nastat työnnetään paikoilleen siihen asti, että kuuluu naksahdus. Sen jälkeen nasta pysyykin jo paikallaan.

Käytin tälläistä hieman perinteisemmän näköistä liitintä, vaikka nykyäänhän ja etenkin Suomen oloissa saattaisi olla paikallaan enemmänkin uudenaikaiset, tiivisteillä varustetut ajoneuvoliittimet.

...lopuksi liitin kiinni....

...ja teippiä päälle. Ei toki aivan pussihousumallia, mutta riittävän retro kuitenkin :-)

Seuraavaksi osoitin harrastuneisuutta avaamalla lämmityslaitteen. Se taas johtui siitä, että olin aiemmin saanut Ford-kollegalta hankittua sopivaan hintaan ylimääräisen uuden kennon, joka oli ollut menossa Fairlaneen, mutta speksausvirheen vuokssi paketista olikin sitten löytynyt 72-76 mallisen Torinon kenno.

Se taas sopii tähän minun vehkeeseeni, joten ostin pois... Kenno oli hiukan tiellä laatikkoineen ja törmäilin siihen aina silloin tällöin, joten ajattelinkin piilottaa sen tässä välissä paikkaansa, kohta todennäköisesti muutenkin päästään kasaamaan kojelaudan ympäristöä

Lämppärin tultua sisustetuksi testailin Dekalin asuntovaunu- yms. vastaavaan käyttöön tarkoitettua tiivistemassaa vesiproppujen asennukseen. Tähän ei viitsi "sikaa" kylvää, näitä voi joutua silloin tällöin aukomaan, ja tämäntyyppinen massa sopii käyttöön paremmin.

Väliaikaprojektina kävin varaston puolella hiukan tutkailemassa, noita 460:n päältä purettuja D3VE-A2A -kansia, jotka kairailen jossakin vaiheessa auki. Ehjät, päällisin puolin ainakin. Paltaan asiaan...

Kuten kuvasta näkyy, kanava ei ole oikein virtaavan näköinen.... Eiköhän sillekin jotain saada.

Back to the business ja kannet lepäilemään varastoon... Oli aika keskittyä puskurinprobleemaan. Puskuri oli jäänyt jotenkin huomaamatta miettimättä.

Alunperinhän näissä 70-luvun vehkeissä alkoi olla näitä isoja turvapuskureita, jotkaoli asennettu melkoisen kauas korista, kuten kuva yllä kertoo.

Itse en oikein tyylistä pitänyt, joten puskuri on saatava ensinnäkin paljon lähemmäs koria...

...mitä tässä jo sovitellaan.

Nyt kun puskuri alkoi olla sopivan lähellä koria, oli aika miettiä, minkä muotoinen siitä tehdään ja mitä muuta sille pitäisi tehdä.

Puskuri oli päässyt ruostumaan muutamasta kohdasta läpi asti, minkä vuoksi se aikanaan hiekkapuhallettiinkin ja se oli odottanut pohjamaalissa mahdollista uusiokäyttöä.

Kuvassa näkyy tarpeettomia alkuperäisi reikiä, sekä muutama ihan ylimääräinenkin. Kaikki saavat mennä.

Jo tutuksi tulleeseen tapaan mitoissa oli heittoa. Näitä amaeriikan autoja ei aikanaan tunnutt rakentavan juuri tuumaa pienemmillä mittayksiköillä. Toinen pää saa lyhetä jonkin verran, minkä vuoksi puskuri ensin poikki....

...ja sitten taas kasaan...

Puskurin kulmat olivat alkuperäisessä melko pyöreät, mikä tietenkin sopikin tyyliin silloin kun puskuri oli melko kaukana korista. Kun kulma on nyt lähes suoraan takavalojen alla, pitää kulmankin jollakin lailla istua uuteen olinpaikkaansa. Hain uuttaa muotoa pellillä, joka hepattu kiinni puskuriin...

Meanwhile in Sweden.... ei kun naapurilooshissa. Jussi kittaa konepeltia

Jatketaan. Kutistus/ venytyskoneella sopiva kaaripalanen ja edellisen kalikan alle....

...hitsataan kiinni. Paljon rautaa, jotta on mistä hioa. Samalla ylimääräiset reiät tukkoon. Kaasukin alkoi loppumaan kesken...

Meanwhile and again in Sweden.... eiku... Maalauskammion etuosassa on hiomatila, jossa on viime ajat paahdettu kasaan erilaista irtopeltiä sen minkä kintereistä joustaa.

Puskuri on saanut kulmansa hahmolleen. Tämä alkaakin riittämään, maalauspoohjatöissä sitten loput.

...alkaa muotuotua. Vielä naputtelua ja muuta tuunausta, niin eiköpä se siitä. Näyttää hiukan ulokemaiselta kuvassa, mutta ei oikeastaan ole, värikontrastit vääristävät...

Kammiota on sitten testattu.

Toinen mokoma