Lähinnä tuon pistekorroosion takia auto jouduttaisiin
maalaamaan aivan puhtaalta pelliltä lähtien, jolloin aivan
ensimmäinen työvaihe olisi puhtaalle pellille hionta. Siinä
missä pohja, kabiini ja jotkut kulmapaikat oli hiekkapuhallettu,
joudutaan pintapellit hiomaan, ettei ne lommahda miljoonien
hiekkavasaroiden iskuista.
Mitä tämän jälkeen tehtäisiin, ei sitten ollut niinkään
selvää, eikä itse asiassa ole vieläkään...
Yleensä ottaen kaikkien maalattavien ja kitattavien kerrosten
tulisi olla samalta valmistajalta "keittämisen" ja muiden
ei-toivottujen ilmiöiden välttämiseksi. Pintaväriä saa
suunnilleen oikeana sävynä (sininen, mutta tarkalla sävyllä ei
ole niin isoa merkitystä) jokaiselta valmistajalta. PPG, joka
autossa nyt oli päällä, on Fordin tuona aikana käyttämä merkki,
mutta olin havainnut, että sen sävyt eivät pidä kutiansa.
Lisäksi sävykartta on pieni esim. Sikkensiin verrattuna.
Joltakin isolta ja tunnetulta valmistajalta maalit kuitenkin
tulisi ottaa, laaja käyttäjäkunta kertoo, että tavara ei nyt
aivan surkeata voi olla ja lisäksi tunnetulla merkillä löytyy
kattava valikoima tuotteita maalausjärjestelmiinsä. Eli
harkinnassa voisivat edellä mainittujen lisäksi olla myös esim.
DuPont, Spies & Hecker, Herbert's Standox, jotka itse asiassa
ovat osa samaa yritystä. Maalinvalinta on myös naimisissa
halutun maalaamon kanssa, joissakin käytetään joitain tiettyjä
merkkejä, eikä mielellään kosketa muihin. Tuotteissa ja niiden
käytössä on eroja. Myös se tosiasia, että eletään syksyä 2006,
vaikuttaa asiaan: Perinteiset "myrkkymaalit" poistuvat
valikoimista ja ensi vuoden puolella saa (periaatteessa) vain
näitä vesiohenteisia litkuja, "vesivärejä". Tosin ne ovat
kuuleman mukaan aivan kelvollisia automaaleja, miinuspuolena
kaiken itse tekevälle harrastajalle on, että kuivamisen
perustuessa näissä veden haihtumiseen eikä kemialliseen
reaktioon, tarvitaan myös maalausuuni. Koska itse aion tehdä
pohjatyöt, mutta en ruiskutusta, asialla ei ole itselleni niin
suurta merkitystä.
Koska kussakin maalausjärjestelmässä on tuotteet siitä
viimeisestä lakkakeroksesta aina pellin pintaan saakka, olisi
tässä vaiheessa kuitenkin hyvä jo järjestelmä olla tiedossa.
Kokeneet maalarit voivat käyttää erilaisiakin tuotteita.
Yleensä ottaen eniten taistellaan siitä, tuleeko pellille
vetää ensin pohjamaali jonka päälle kitataan, vai kitataanko
suoraan pellille. Kummallakin menetelmällä on kannattajansa,
joista osa lähes fanaattisesti puolustaa kantaansa. Kuitenkin
kumpikin tapa on mahdollinen, kumpiko sitten on parempi valita,
riippuukin monista muista asioista. Tehtyäni otantaa eri
maalausjärjestelmätoimittajien edustajien keskuudessa ns.
entisöintimaalauksessa pelliltä lähtien hieman tuotteista
riippuen aika yksimieleisesti kuitenkin kannatettiin
pohjaepoksin vetoa.
Seuraava
tutkimus viittaa, että paljon puhutussa lujuudessa pellin
vs. epoksin päälle kitattaessa on pellille kitattessa hiukan
parempi. Ero ei tosin ole suuri. Sama tutkimus mainitsee myös,
että 180 karkeuteen hiotulle kitti ottaa paremmin kuin
karkeuteen 80, joka taas on perinteellisesti lähempänä sitä,
mitä maalarit ovat tottuneet karhentamaan.
Epoksin käyttöä puoltaa muutama muu seikka. Jos projekti
etenee hitaasti, on ruostumisen estämiseksi monesti valittu tämä
epoksipohjamaalimenetelmä. Monet myöskin haluavat "tiivistää"
pellissä mahdollisesti olevat huokoset, ettei kosteus pääse
takapuolelta maaliin/ kitteihin.
Toisaalta taas kitatun pellin päälle vedettävän happomaalin
sanotaan tunkeutuvan pieniin huokosiin ja rakoihin ja estävän
näin korroosiota. Epoksin taas on annettava kuivaa reilun ajan.
Epoksin plus-puolena on toisaalta se, että se osaltaan toimii
myös hiontavärinä, ainakin paksuina kerroksina. Happomaalin
fosforihapon ja polyesterikittien kovettimena toimivan
peroksidin ei taas oikein tiedetä pitävän toisistaan...
Pohtimista riittää.
Alustavasti työjärjestys on tässä vaiheessa suunniteltu aika
perinteisen kaavan mukaan alla olevaksi, saattaa tosin vielä
muuttua. Korostettakoon vielä kerran, että mielipiteitä asioista
on yhtä monta kuin tekijääkin. Samoin tekotapoja. Tähän tapaan
olen kuitenkin päätymässä tällä kertaa ja vaikka en itse
maalausta (ruiskutusta) tule suorittamaan, on vähintäänkin
hyväksi hahmottaa homman suoritus, jotta osaa aikaisemmissa
työvaiheissa riittävällä tavalla tulevaisuuteen varautua.
Maalausta voi hieroa vaikka kuinka monella kerroksella, etenkin
lakoissa, mutta tavoitteenani on hyvälaatuinen ja kaunis
automaalaus, ei maailmanennätys...
1. Hionta pellille "neekerintukka" -karkeuteen. Ruostetta,
kittijämiä tai mitään muutakaan ei saa jättää. Tarvittaessa
hapotetaan. Hionta koko peltipinta 80-karkeuteen epäkeskolla.
2. Kunnon puhdistus
3. 2-komponenttiepoksi paksulti, jonka päälle ripaus
mattamustaa sprayta kontrolliväriksi. Hiotaan epoksi niin,
että saadaan kitattavat kohteet näkyviin.
4. Putsataan, kitataan, hiotaan, kitataan... Hionta esim.
kunnon 40 cm käsituella (isot suorat pinnat) karkeudella 80
ja siitä hienonnetaan esim- 80 -> 180 -> 280. Lopuksi koko
maalattava pinta hiotaan esim 280 tai 360.
Samankarkeuksisella pinnalla on kädellä pyyhkimällä helpompi
"haistella" epätasaisuuksia. Koska kuitenkin aiomme vetää
toisen epoksikerroksen kittihiontojen jälkeen, riittää
kittihiontakarkeudeksi tuo 80.
5. 2-k -epoksikerros uudelleen. Hiotaan kontrolliväriä
hyväksi käyttäen. Kontrolliväriksi esimerkiksi 10 % mustaa
akryylimaalia + 90 % tinneriä. Jotkut, kuten minä, vetävät
kilikalipurkillakin. On halpaa ja hyvää tarkoitukseen,
lisäksi helppo käyttää. Miinuspuolena se, että tukkii
hiomapaperin helposti. Vedetään hyvin ohut musta harso, mikä
hiotaan pois, jolloin tiedetään kaiken pinnan tultua
hiotuksi ja samalla nähdään, jos korjattavia kohtia on (kontrolliväri
jää painanteisiin). Tarvittaessa taas kitataan. Tässä
vaiheessa ei kuitenkaan enää pitäisi paljon kitattavaa olla.
6. Hiontaväri. 2-3 kerrosta. Annetaan kerrosten välillä
haihtua valmistajan ilmoittama aika. Tämähän on sitä
suhteellisen raskasta tavaraa, jolla saadaan hyvä täyttö ja
jolla pyritään pinta tasoittamaan. Joitakin valmisteita
suositellan välihiottavaksi, yleisimmin ei.
7. Kontrolliväri ja hionta. . Korjaillaan tarvittaessa.
Hiotaan lopuksi P400-500, vesissä esim 800 tai jopa 1000
viimeiseksi. Voi siis hioa sekä vesissä tai kuivana. Riippuu
jonkin verran käytettävistä tuotteista. Jotenkin karsastan
tuota vesihiontaa, mutta katsotaan nyt... On huonoja
kokemuksia kosteiksi jääneistä pohjista...
Seuraavat hommat jäävät sitten ammattilaisille. Saattaa tosin
olla, että osa aikaisemmistakin, jos ei muuta, niin ainakin
viimeistellään ammattilaisten toimesta. Moni maalaamo ei edes
suostu pelkästään ruiskuttamaan toisen tekemille pohjille.
Huonoista pohjatöistä saattaa suotta kärsiä maalarin maine...
8. Tähän väliin vedetään sitten kiveniskumassat sinne
minne ne tulevat.
9. (Puhdistus, slikoninpoisto ja väliväri 2-k epoksia.
Tällä voidaan vielä tarkistaa peilaukset yms. virheet ja
tarvittaessa hioa lisää. Tätä ei välttämättä tarvitse ja
itsekin päätän/ maalari päättää sen vetämisestä vasta siinä
vaiheessa kun hiontavärit on hiottu.)
10. Erittäin huolellinen puhdistus, slikoninpoisto ja
pölynpoisto tahmeliinalla. Silikoninpoisto noin ikään kuin
varmemmaksi vakuudeksi, kaikki on käynyt puhtaalla pellillä,
joten silikonia ei PITÄISI olla missään. Paikkamaalauksissa
asia voi olla toinen.
Värimassa (base). Niin monta kerrosta kuin tarvitaan
peittämään. Yleensä kaksi riittää. Kerrosten välillä maalin
tuoteohjeiden mukainen haihdutusaika ja seuraava kerros
perään. Välillä pintaan ei edes kosketa, mikäli ei aivan
välttämätöntä. Koska maalaus tullee menemään vuoden 2007
keväälle, ei siihen aikaan varmaankaan saatavilla ole juuri
muita kuin ns. "vesivärejä". Näissähän kuivaminen tapahtuu
nimenomaan vettä haihduttamalla toisin kuin kemialliseen
reaktioon perustuvassa kuivamisessa liuotinohenteisissa
maaleissa ja vsivärit vaatinevat uunin käytön.
11. Kirkaslakka kahteen kertaan. Himmeä lakka viimeiseksi
kolmanneksi kerrokseksi. Hionta hienolla paperilla ja
kiillotus. Parin kuukauden päästä myllytys.
Nuo valkoiset raidat tullaan edelleen tekemään, mutta niiden
maalauksesta pitää tarkemmin sitten konsultoida maalarin kanssa.
Omat hommani lopetan tuohon hiontavärin hiontaan. Ammattimies
jatkaa siitä ja korjaillee pohjia jos hyväksi niin näkee.