TECH MATERIAL

Tekniikka

 

Teknilliset artikkelit käsittelevät aihepiirejä pääosin Fordin tiimoilta yleensä ja Torinosta erikseen.

 

Aiheet löytyvät pääasiassa kirjoittajan oman ajopelinsä rakentelun aikana dokumentoiduista työohjeista ja -kuvauksista, mutta mukana on myös teoreettisempaakin aineistoa sekä yleisluonteista dataa, taulukkotietoa yms..

 

Huomautettakoon tässä yhteydessä, että työohjeet ja -kuvaukset ovat lähinnä dokumentaatiota siitä, miten tekijä on itse nähnyt parhaaksi työt aikanaan tehdä. Lukemisessa ja soveltamisessa tulee käyttää tervettä järkeä ja soveltaa aineistoa käyttöönsä omien tarkoitustaan vastaaviksi tai ainakin nyt vähintään tietyn kriittisen otteen kautta.

 

Itse olen pyrkinyt tietynlaiseen perinpohjaisuuteen, joten useasta asiasta pääsee varmasti vähän vähemmilläkin töillä. Tulee myös muistaa, että käytössäni ovat olleet ne tyypilliset harrastajan perustyökalut, joten ammattimaisen korjaamon laitteilla tehtynä/teetettynä moni asia voisi olla helpompaa.

 

Toivon dokumentaatiosta joka tapauksessa olevan hyötyä lukijoilleni !

 

TORINON MAALAUSTYÖT, OSA I: YLEISTÄ

YLEISTÄ

 

 

 

Edellisessä peltitöitä koskevassa sivusarjassa käytiin kohtuullisen yksityiskohtaisesti läpi Torinon peltitöitä ja näitä vähän "toissijaisempia" (onko sellaisia ? :-)) maalaustöitä kuten pohjan ja kabiinin sisäosien maalaus pohjatöineen. Auton ulkopuolen maalaus on aihe, joka jatkuvasti kiinnostaa harrastajia eikä juuri mistään muusta aiheesta  löydä niin paljon keskustelua ja vieläpä aivan vastakkaisilla, usein suurellakin pieteetillä heitetyillä mielipiteillä ryyditettyinä.

 

Maaleja ja maalaukseen liittyviä valmisteita sekä työkaluja on paljon ja usein ominaisuuksiltaan hyvinkin erilaisia. Työmenetelmiä ei ole aivan yhtä paljon, mutta kuitenkin ihan riittävästi siihen, että ihan "tarkkaa" tietoa ei juuri löydy, mutta erilaisia tapoja, uskomuksia, tottumuksia jne. liikkuu paljonkin... Kuvaavaa on, että joiltakin laadukkaiden ja yleisten maalimerkkien virallisilta myyjiltäkään eikä edes valmistajalta löydy tarkkaa tietoa tuotteiden maalausjärjestelmistä ja työohjeista.

 

Yleensä maalaus on operaatio, jonka harrastaja teettää asiansa osaavassa maalaamossa, joskin osa tekee tämänkin itse. Maalauksen pohjatyöt useampi tekee, tai ainakin pyrkii tekemään itse, vaikka tämä itse asiassa on lopputuloksen kannalta ehkä kriittisempikin vaihe kuin itse maalaus, "ruiskutus".

 

Maalauksen laajuus myös vaihtelee pienistä paikkamaalauksesta ylimaalaukseen ja aivan täydelliseen puhtaalta pelliltä saakka rakennettuun entisöintimaalaukseen.

 

Mikäli asiasta ei ole kokemusta, selvitettävää on paljon ja sitä vaikeuttaa vielä monella harrastefoorumilla nähtävä "kädenvääntö", jossa yhden sanottua jonkin asian toinen kumoaa sen heti täysin paikkansa pitämättömänä. Tietoa kuitenkin löytyy erittäin hajallaan netistä, joistakin kirjoista, foorumeista (varauksella) sekä tietenkin tunnetuilta maalareilta, jotka luonnollisesti eivät monessa asiassa yhtä mieltä olekaan.

 

Tässä artikkelissa kerrotaan oman Ford Torinoni maalauksesta tarinan täydentyessä pikkuhiljaa työn edetessä. En ala esittelemään alan teoriaa, maalilaatuja jne., sillä en ole alan ammattilainen. Sen sijaan pyrin artikkelissa kyllä valottamaan taustoja sille, miksi ja miten mikäkin ratkaisu on tehty. Aineita, tapoja ja menetelmiä on useita, tässä prosessi mihin itse päädyin.

 

 

 

Torino Forssassa

Kuva V8 -lehdestä 6/2004 Forssan Pick-Nick -jutun yhteydessä. Tässä auto sellaisena kun se oli ennen projektia ja samanlaisen aion siitä nytkin tehdä.

Kuva V8 -lehdestä 6/2004 Forssan Pick-Nick -jutun yhteydessä. Tässä auto sellaisena kun se oli ennen projektia ja samanlaisen aion siitä nytkin tehdä.

 

 

 

 

 


 

 

 

TAUSTAA

 

 

 

Autossa oli yli vuosikymmenen ollut päällä aika hyvä maalipinta, mutta eräänä keväänä kuitenkin päällimmäinen lakkakerros alkoi selittämättömästi kesiä irti. Asiaa tutkittiin hieman tarkemmin ja pienellä koehionnalla lakkakeroksen reunat olisi saatu hiottua riittävän tasaiseksi paikkamaalausta varten. Muutamasta paikasta tuli ehkä hieman vahingossakin hiottua pohjamaalikerros puhki, jolloin havaittiin outoja korroosiotäpliä pellin ja alimmaisen maalikerroksen välillä. Ilmeisesti hiontaväri oli vedetty suoraan pellille ja todennäköisesti vesihionnassa alle oli jäänyt kosteutta.

 

Ruostetäpliä pohjamaalissa

Myöhemmin epäkeskolla aukihiotussa kohdassa näkyvissä näitä pellin ja hiontavärin välissä olevia korroosiotäpliä.

Myöhemmin epäkeskolla aukihiotussa kohdassa näkyvissä näitä pellin ja hiontavärin välissä olevia korroosiotäpliä.

 

Siinä vaiheessa auto kuitenkin ylimaalattiin nopeasti, sillä tarkoitus oli päästä vielä samana kesänä tien pääle, eikä sopivaa tallipaikkaakaan ollut tuossa vaiheessa tiedossa. Ongelma tiedostettiin kyllä olevan ja tarkoitus oli pärjätä ylimaalauksella jokunen vuosi ennen isompaa remonttia, jolloin maalaus tehtäisiin pelliltä asti uudelleen. Sitä ei kuitenkaan oltu mietitty osaksi tätä alkuperäistä Torino-projektia.

 

Koska peltitöiden aikana jouduttiin maalia poistamaan monesta paikkaa, maalausurakkakin otettiin sitten mukaan projektiin. Kun tehdään kunnolla niin tehdään sitten kunnolla :-) Varsinkin kun itse paljon pidän tallilla puuhastelusta.

 

 

Alla kuvia peltitöiden ajoilta. Ei suinkaan kaikki, mutta on helppo nähdä, miksi maalaukseen päädyttiin... Klikkaamalla saat aukeamaan 640*480 kokoon.

Sivukotelon pohja avattu

Kuvassa avattua takalokasuojaa, joka tietenkin tuhosi maalit kohdaltaan...

Kuvassa avattua takalokasuojaa, joka tietenkin tuhosi maalit kohdaltaan...

 

Torinon kattosauma esillä

...tolppien ja katon väliset saumat...

...tolppien ja katon väliset saumat...

Oikea etukulma tuettuna

Esim. oviaukot kaipasivat muutenkin maalia...

Esim. oviaukot kaipasivat muutenkin maalia...

 

Oikean ovenreunan reikä

...moni muukin kohta sai siipeensä...

...moni muukin kohta sai siipeensä...

 

Vasen takakylki hitsattu ja hiottu

... kuten takavalojen ympäristöt...

... kuten takavalojen ympäristöt...

 

Vasen alatakakylki avattu

...puhumattakaan esim. kynnyksistä oven ja pyöränaukon väliltä....

...puhumattakaan esim. kynnyksistä oven ja pyöränaukon väliltä....

 


 

 

 

TYÖSUUNNITELMA

 

 

 

Lähinnä tuon pistekorroosion takia auto jouduttaisiin maalaamaan aivan puhtaalta pelliltä lähtien, jolloin aivan ensimmäinen työvaihe olisi puhtaalle pellille hionta. Siinä missä pohja, kabiini ja jotkut kulmapaikat oli hiekkapuhallettu, joudutaan pintapellit hiomaan, ettei ne lommahda miljoonien hiekkavasaroiden iskuista.

 

Mitä tämän jälkeen tehtäisiin, ei sitten ollut niinkään selvää, eikä itse asiassa ole vieläkään...

 

Yleensä ottaen kaikkien maalattavien ja kitattavien kerrosten tulisi olla samalta valmistajalta "keittämisen" ja muiden ei-toivottujen ilmiöiden välttämiseksi. Pintaväriä saa suunnilleen oikeana sävynä (sininen, mutta tarkalla sävyllä ei ole niin isoa merkitystä) jokaiselta valmistajalta. PPG, joka autossa nyt oli päällä, on Fordin tuona aikana käyttämä merkki, mutta olin havainnut, että sen sävyt eivät pidä kutiansa. Lisäksi sävykartta on pieni esim. Sikkensiin verrattuna. Joltakin isolta ja tunnetulta valmistajalta maalit kuitenkin tulisi ottaa, laaja käyttäjäkunta kertoo, että tavara ei nyt aivan surkeata voi olla ja lisäksi tunnetulla merkillä löytyy kattava valikoima tuotteita maalausjärjestelmiinsä. Eli harkinnassa voisivat edellä mainittujen lisäksi olla myös esim. DuPont, Spies & Hecker, Herbert's Standox, jotka itse asiassa ovat osa samaa yritystä. Maalinvalinta on myös naimisissa halutun maalaamon kanssa, joissakin käytetään joitain tiettyjä merkkejä, eikä mielellään kosketa muihin. Tuotteissa ja niiden käytössä on eroja. Myös se tosiasia, että eletään syksyä 2006, vaikuttaa asiaan: Perinteiset "myrkkymaalit" poistuvat valikoimista ja ensi vuoden puolella saa (periaatteessa) vain näitä vesiohenteisia litkuja, "vesivärejä". Tosin ne ovat kuuleman mukaan aivan kelvollisia automaaleja, miinuspuolena kaiken itse tekevälle harrastajalle on, että kuivamisen perustuessa näissä veden haihtumiseen eikä kemialliseen reaktioon, tarvitaan myös maalausuuni. Koska itse aion tehdä pohjatyöt, mutta en ruiskutusta, asialla ei ole itselleni niin suurta merkitystä.

 

Koska kussakin maalausjärjestelmässä on tuotteet siitä viimeisestä lakkakeroksesta aina pellin pintaan saakka, olisi tässä vaiheessa kuitenkin hyvä jo järjestelmä olla tiedossa. Kokeneet maalarit voivat käyttää erilaisiakin tuotteita.

 

Yleensä ottaen eniten taistellaan siitä, tuleeko pellille vetää ensin pohjamaali jonka päälle kitataan, vai kitataanko suoraan pellille. Kummallakin menetelmällä on kannattajansa, joista osa lähes fanaattisesti puolustaa kantaansa. Kuitenkin kumpikin tapa on mahdollinen, kumpiko sitten on parempi valita, riippuukin monista muista asioista. Tehtyäni otantaa eri maalausjärjestelmätoimittajien edustajien keskuudessa ns. entisöintimaalauksessa pelliltä lähtien hieman tuotteista riippuen aika yksimieleisesti kuitenkin kannatettiin pohjaepoksin vetoa.

 

Seuraava tutkimus viittaa, että paljon puhutussa lujuudessa pellin vs. epoksin päälle kitattaessa on pellille kitattessa hiukan parempi. Ero ei tosin ole suuri. Sama tutkimus mainitsee myös, että 180 karkeuteen hiotulle kitti ottaa paremmin kuin karkeuteen 80, joka taas on perinteellisesti lähempänä sitä, mitä maalarit ovat tottuneet karhentamaan.

 

Epoksin käyttöä puoltaa muutama muu seikka. Jos projekti etenee hitaasti, on ruostumisen estämiseksi monesti valittu tämä epoksipohjamaalimenetelmä. Monet myöskin haluavat "tiivistää" pellissä mahdollisesti olevat huokoset, ettei kosteus pääse takapuolelta maaliin/ kitteihin.

 

Toisaalta taas kitatun pellin päälle vedettävän happomaalin sanotaan tunkeutuvan pieniin huokosiin ja rakoihin ja estävän näin korroosiota. Epoksin taas on annettava kuivaa reilun ajan. Epoksin plus-puolena on toisaalta se, että se osaltaan toimii myös hiontavärinä, ainakin paksuina kerroksina. Happomaalin fosforihapon ja polyesterikittien kovettimena toimivan peroksidin ei taas oikein tiedetä pitävän toisistaan... Pohtimista riittää.

 

Alustavasti työjärjestys on tässä vaiheessa suunniteltu aika perinteisen kaavan mukaan alla olevaksi, saattaa tosin vielä muuttua. Korostettakoon vielä kerran, että mielipiteitä asioista on yhtä monta kuin tekijääkin. Samoin tekotapoja. Tähän tapaan olen kuitenkin päätymässä tällä kertaa ja vaikka en itse maalausta (ruiskutusta) tule suorittamaan, on vähintäänkin hyväksi hahmottaa homman suoritus, jotta osaa aikaisemmissa työvaiheissa riittävällä tavalla tulevaisuuteen varautua. Maalausta voi hieroa vaikka kuinka monella kerroksella, etenkin lakoissa, mutta tavoitteenani on hyvälaatuinen ja kaunis automaalaus, ei maailmanennätys...

1. Hionta pellille "neekerintukka" -karkeuteen. Ruostetta, kittijämiä tai mitään muutakaan ei saa jättää. Tarvittaessa hapotetaan. Hionta koko peltipinta 80-karkeuteen epäkeskolla.

 

2. Kunnon puhdistus

 

3. 2-komponenttiepoksi paksulti, jonka päälle ripaus mattamustaa sprayta kontrolliväriksi. Hiotaan epoksi niin, että saadaan kitattavat kohteet näkyviin.

 

4. Putsataan, kitataan, hiotaan, kitataan... Hionta esim. kunnon 40 cm käsituella (isot suorat pinnat) karkeudella 80 ja siitä hienonnetaan esim- 80 -> 180 -> 280. Lopuksi koko maalattava pinta hiotaan esim 280 tai 360. Samankarkeuksisella pinnalla on kädellä pyyhkimällä helpompi "haistella" epätasaisuuksia. Koska kuitenkin aiomme vetää toisen epoksikerroksen kittihiontojen jälkeen, riittää kittihiontakarkeudeksi tuo 80.

 

5. 2-k -epoksikerros uudelleen. Hiotaan kontrolliväriä hyväksi käyttäen. Kontrolliväriksi esimerkiksi 10 % mustaa akryylimaalia + 90 % tinneriä. Jotkut, kuten minä, vetävät kilikalipurkillakin. On halpaa ja hyvää tarkoitukseen, lisäksi helppo käyttää. Miinuspuolena se, että tukkii hiomapaperin helposti. Vedetään hyvin ohut musta harso, mikä hiotaan pois, jolloin tiedetään kaiken pinnan tultua hiotuksi ja samalla nähdään, jos korjattavia kohtia on (kontrolliväri jää painanteisiin). Tarvittaessa taas kitataan. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan enää pitäisi paljon kitattavaa olla.

 

6. Hiontaväri. 2-3 kerrosta. Annetaan kerrosten välillä haihtua valmistajan ilmoittama aika. Tämähän on sitä suhteellisen raskasta tavaraa, jolla saadaan hyvä täyttö ja jolla pyritään pinta tasoittamaan. Joitakin valmisteita suositellan välihiottavaksi, yleisimmin ei.

 

7. Kontrolliväri ja hionta. . Korjaillaan tarvittaessa. Hiotaan lopuksi P400-500, vesissä esim 800 tai jopa 1000 viimeiseksi. Voi siis hioa sekä vesissä tai kuivana. Riippuu jonkin verran käytettävistä tuotteista. Jotenkin karsastan tuota vesihiontaa, mutta katsotaan nyt... On huonoja kokemuksia kosteiksi jääneistä pohjista...

Seuraavat hommat jäävät sitten ammattilaisille. Saattaa tosin olla, että osa aikaisemmistakin, jos ei muuta, niin ainakin viimeistellään ammattilaisten toimesta. Moni maalaamo ei edes suostu pelkästään ruiskuttamaan toisen tekemille pohjille. Huonoista pohjatöistä saattaa suotta kärsiä maalarin maine...

8. Tähän väliin vedetään sitten kiveniskumassat sinne minne ne tulevat.

 

9. (Puhdistus, slikoninpoisto ja väliväri 2-k epoksia. Tällä voidaan vielä tarkistaa peilaukset yms. virheet ja tarvittaessa hioa lisää. Tätä ei välttämättä tarvitse ja itsekin päätän/ maalari päättää sen vetämisestä vasta siinä vaiheessa kun hiontavärit on hiottu.)

10. Erittäin huolellinen puhdistus, slikoninpoisto ja pölynpoisto tahmeliinalla. Silikoninpoisto noin ikään kuin varmemmaksi vakuudeksi, kaikki on käynyt puhtaalla pellillä, joten silikonia ei PITÄISI olla missään. Paikkamaalauksissa asia voi olla toinen.

Värimassa (base). Niin monta kerrosta kuin tarvitaan peittämään. Yleensä kaksi riittää. Kerrosten välillä maalin tuoteohjeiden mukainen haihdutusaika ja seuraava kerros perään. Välillä pintaan ei edes kosketa, mikäli ei aivan välttämätöntä. Koska maalaus tullee menemään vuoden 2007 keväälle, ei siihen aikaan varmaankaan saatavilla ole juuri muita kuin ns. "vesivärejä". Näissähän kuivaminen tapahtuu nimenomaan vettä haihduttamalla toisin kuin kemialliseen reaktioon perustuvassa kuivamisessa liuotinohenteisissa maaleissa ja vsivärit vaatinevat uunin käytön.

11. Kirkaslakka kahteen kertaan. Himmeä lakka viimeiseksi kolmanneksi kerrokseksi. Hionta hienolla paperilla ja kiillotus. Parin kuukauden päästä myllytys.

Nuo valkoiset raidat tullaan edelleen tekemään, mutta niiden maalauksesta pitää tarkemmin sitten konsultoida maalarin kanssa. Omat hommani lopetan tuohon hiontavärin hiontaan. Ammattimies jatkaa siitä ja korjaillee pohjia jos hyväksi niin näkee.

 

 


 

 

 

 | Top | Next (Maalaus II, Hionnat) »»