Projekti

Viimeistelin vielä puskuriviritelmää hitsikoneen temppuilujen jälkeen, sen ensin huollettuani. Samalla pidensin ohjauskulmien camber-säätöreikiä, koska säätövaran loppuminen etenkin jousia madallettaessa on mahdollista.  Keskellä näkösällä kalu, jolla homman tein. Paineilmavingulla olisi pyörinyt iloisemmin, vaan meni se kompressoriongelmien takia näinkin.

Kuvassa vasemmalla pidennetty reikä, oikealla alkuperäinen.

Tulipellin kittauksen yhteydessä aloin tutkailemaan puskurin kiinnitysrautoja tarkemmin. Torinoon on aikoinaan vaihdettu -72:n keulapellit, missä yhteydessä puskurin tukiraudat oli hitsattu suoraan runkoaisojen päihin ja tietenkin senttitolkulla pieleen. Kaverin verstaalla teimme eilen alkuperäisen systeemin mukaiset kiinnityslatat, jotka hitsasin kiinni, hioin työjäljet ja niinpä olisi etupää siltäkin osin valmis maalaukseen.

Toisesta tukiraudasta oli joku rälläköinyt irti palasen, tietenkin vielä pahasta paikasta vieden mukanaan kaaren ja yhden pulttireiän. Vuorotellen hitsikonetta ja pajavasaraa käyttäen uusi kaaripala alkoi muotoutua.

... ja tässä tehtynä. Menettelee...

uhannus on vietetty, palasin perheen kanssa lauantaina kotiseuduilta. Ja tallille siis... Torinoharrastajien hyvin tunteman Juhani "Jussi" Valtosen kanssa haimme hiekkapuhalluskaapin tontille, kävimme Jussin kakkostallilla hakemassa puskuritukirauraudat malliksi, suuntasimme edelleen eräälle kolmannelle pajalle, jossa teetin kuvanmukaiset 5 mm lattapalat puskuritukirautojen kiinnityspaikaksi. Mitat urkittiin Jussin -72 Rancherosta.

Edellinen viikko oli mennyt pääosin erinäisten askareitten parissa tallilla ja tietokoneen ääressä. Perjantain koittaessa lähdin perheen perään Juhannuksen viettoon Etelä-Pohjanmaalle sitten minäkin. Ensin kuitenkin kävin tallilla mittomassa penkin päällystykseen tarvittavan kankaan määrän ja nostin penkit autoon. Peräpenkit menivät mukavasti suksiboxiin ja etupenkit saivat sijansa farmari-Audin takaosasta. Sitten vielä juuri ennen klo 17:00 piti ehtiä Muovikum OY:lle ostamaan verhoilukankaat, jota tuli todennäköisesti kohtuu ronskisti, kun en kerran vaerhoiluhommia juuri osaa... Ajattelin kyllä ensi talvena harjoitella mm. ovipaneelien yms. teolla.

Tuota Muovikumia pidän Turun seudulla parhaana verhoilumateriaalien ostopaikkana, kehotan tutustumaan. Tällä kertaa mukaan tarttui mustaa keinonahkaa n. 2 x 1.45 m penkkien taka-, sivu- ja alaosiin,  vaahtomuovia n. 2 x 1.5 m toppaukseksi ja mustaa puolikiiltävää plyyshiä (ns. "saabbiplyyshi") n. 4 x 1.5 m itse istuinmateriaaliksi. Yhteensä 120 erkkiä.

Tavarat kyydissä suoraan siskon luokse ja penkkien speksaus käyntiin.

Entisen peltihuoneen oviaukko isonnettiin, jotta sorvi ja jyrsin saadaan sisään, lattian piikkaus aloitettiin ikivanhan muovimaton poistamiseksi lattiasta. Missä tulleekin urakkaa vielä riittämään, sillä liimaus olikin näköjään tehty ennennäkemättömällä huolella; pahimmillaan ko. lattiansuoja irtosi millien suikaleina.

Itse projekti eteni ruhtinaallisesti, sain väliajalla sytytyspuolan maalatuksi. Kun en ehtinyt talliporukan illanviettoon jäämään, kykenin sitten seuraavanakin päivänä tallille :-)

Eilen sentään sain Jussilta satsin puhallettuja osia ja toisen sisälokarin Makelle vietäväksi paikattavaksi.

Nyt alkaa etupää olla pikkuhiljaa valmis. Varsin kiiltävältä vaikuttaa.

Tulipeltikin on tässä vaiheessa menettänyt peitteensä...

Hiontatarvikkeita kului melkoinen määrä, kuvassa osa. Kokeilin monenlaista tarviketta ja menetelmää maalinpoistoaineista ja hapoista erilaisiin hiontoihin.

Parhaaksi osoittautui runkoaisojen osalta ylimääräisen ruosteen, ravan, öljyn yms. töhnän muodostaman kerroksen poistaminen raapimalla. Hong Kongin puutalttasarjat (suora + kouru) ei ehkä puusepälle kelpaa, mutta tässä toimii mainiosti.

Tämän jälkeen hiotaan pyörivillä teräsharjoilla kohteen vaatimilla kaluilla joko porakoneella tai rälläkällä. Paineilmakalutkin sopivat.

Sileään peltiin kuten tulipelti riittää irtolian kaapiminen pois, käsittely maalinpoistoaineella ja hionta "neekerintukalla", mitä varauksetta suosittelen suorien tai loivasti kaartuvien peltien hiontaan puhtaalle metallille. Kuvassa ylimmäinen muovipussissa näkyvä pyöreä laikka on kyseinen varusesine. Haittapuolina mainittakoon hinta (Biltemassa 150 mm läpimittainen n. 10 euroa) ja hauraus, mikä ilmenee laikan katoamisena hetkessä olemattomiin osuessaan teräviin reunoihin. Muodosta johtuen sillä ei myöskään pääse kovin ahtaisiin rakoihin, jolloin ne on käytävä läpi esim. "käpy"- teräsharjalla.

Muista ehdottomasti kunnon suojaus ! Kasvot peittävä maski, hengityssuojain, kunnon käsineet ja muukin vaatetus (haalarit) ja kuulosuojaimet ovat must ! Tämäntyyppisen homman suorittamiseen välillä ahtaissakin paikoissa kuluu väkisinkin sen verran aikaa, että on suorastaan todennäköisyyttä vastaan olla satuttamatta itseään. Itse tosin onnistuin tässä (kröhöm...) Varo etenkin rikkoutuvia kivilaikkoja, teräsharjoista irtoavia piikkejä (mitä isompi ja karkeampi, sitä lujempaa napsahtaa) sekä kulmissa "potkivaa" laikkaa.

Etuframe, johon mm. jäähdytin ja etupään pellit kiinnittyvät, lepää rungon päällä erityisten puslien varassa (joita ei muuten saa mistään, ainakaan vielä...). Tämän puslarakenteen ja rungon väliin kertyy vääjäämättä kosteutta, joka ruostuttaa rungossa olevan kulmareiän ympäristön olemattomiin. Niin tässäkin tapauksessa. Puslana tullaan käyttämään muualla rungossa sijaitsevia varsinaisia runkopuslia (joita ei myöskään saa mistään...), joten modifioin rakenteen siihen sopivaksi hitsaamalla puslan vaatimalla n. 35 mm. reiällä varustetun teräslapun alkuperäisen reiän jäännösten päälle. Oikeaoppisempaa olisi ollut tehdä paikkaus leikkaamalla runkoaisaan paikkalapun kokoinen aukko ja hitsaamalla lappu siihen yläpintojen tullessa tasalle, mutta framen säätöön käytettäisiin kuitenkin alkuperäisiä korkeudensäätölevyjä (2 kpl, n. 3mm paksuja/ kpl per puoli), joten korotus vain vähentäisi säätöpalojen tarvetta.

Kuvassa uusi teetetty pusla reiässänsä hitsatun paikkalapun päällä.

Pulverimaalaukseen Tuotemaalaus OY:lle lähettämäni osat olivat sitten valmistuneet, joten noudin ne tallille ihmeteltäväkseni. Kesti vain reilun viikon ja jälki oli todella asiallista. Hinta oli suhteellisen edullinen.

Pulveroinnin pohjatöiksi sopii hiekkapuhallus tai vastaava. Pulverimaali levitetään ruiskulla, minkä jälkeen osat kappaleet uunitetaan. Lämpötila nousee prosessissa useaan sataan asteeseen, joten öljyä, rasvaa yms. ei saa olla sen levitessä kuumana ja notkeana joka paikkaan pilaten maalauksen. Kumipuslat yms. pitää poistaa. Jos siis puhalluksessa jätit puslat paikalleen, kuten yleensä, nyt on poisto sitten tehtävä. Itse tosin olin ne uusimistarkoituksessa muutenkin poistanut. Pulveroitu pinta on erittäin kova, emalimainen, joten kierteet, laakeripinnat yms. herkät alueet kannattaa suojata. Tämän tosin Tuotemaalaus teki, hommaan tarvitaan lämmönkestävä erikoisteippi. Kuvassa joitakin maalattuja osia. Värisävy RAL 9005, puolikiiltävä musta.

Samaan kasaan Jussille pulveroitiin Ranchero -79:n M-koneeseen tavaraa...

Aikani simpukkaa teräsharjalla kierrettyäni maalasin sen Eastwoodin Spray Grayllä, joka on nimenomaan tarkoitettu valupintojen entisöintiin. Armin vedin mustalla vannemaalilla.

Tuli aivan uuden näköinen, kestävyyden näyttää aika.

Vertailun vuoksi simpukka sellaisena kun sen konehuoneesta löysin...

Hionnan loppumetreillä mielen virkistämiseksi vähän muutakin välillä... Tutkailin hetken hionnan tieltä pois siirrettyä laatikkoa. C6 oli yllättävänkin siistissä kunnossa, joten pesin sen tinnerillä ja maalasin. Irto-osat ja öljypohja käyvät vielä puhalluksessa ja maalauksessa.

Laatikko peruskunnostettiin ja vahvistettiin n. 10 000 km sitten, samalla laitettiin Shift Kitti.

Racer's Placelta tilattu 10" B & M HoleShot 2400 odottelee laatikon päässä pääsyä velvollisuuksiaan täyttämään...

Laatikon ja lohkon väliin oli jossain vaiheessa eksynyt 12" vakioturbiini Fordin Econoline-pakusta. Sinänsä toimiva yksilö, muttei minun sovellukseeni. MYYTÄVÄNÄ !