WELCOME TO PROJECT SECTION

Projekti

 

Tällä sivulla kerron kuulumisia sanoin ja kuvin Torinon rakentamisen etenemisestä. Kerron siis mitä olen autolleni milloinkin tehnyt, oikein tai väärin. Kirjoittaja ei ota mitään vastuuta täällä esitettyjen toimenpiteiden soveltamisen lukijoiden autoilleen mahdollisesti aiheuttamista vahingoista.

 

Muistutettakoon vielä, että en ole entisöimässä autoani aivan täysin originaaliin tilaan, joten otan rakentelussa joitakin vapauksia niin muotoilultaan, materiaaleiltaan, rakenteeltaan ja työmenetelmiltään oman makuni mukaan. Korjaan auton alkuperäiseen malliin, mutta esim. materiaalien kehitys otetaan tietysti huomioon; vanhojen tehdasmaalien tilalle nykyaikaisemmat soosit, pultit käyvät sinkkauksessa vaikka alunperin olleetkin mustia, osien värit/käsittelyt voivat erota tehtaalaisesta jne.

 

Mikäli lukijoilla on rakenteluun ja yksityiskohtiin liittyviä ideoita, ehdotuksia yms., niitä saapi esittää ! Ja tarvittaessa yrittää myydä minulle niiden toteutukseen tarvittavaa tavaraa :-)

 

 

Toivon dokumentaatiosta joka tapauksessa olevan hyötyä lukijoilleni !

 

PROJECT AUGUST 2009

VESIHIONTAA

1.8.2009

 

 

Torino valmiina vesihiontaan

Toiseksi vanhimmalla tyttärellä on rippijuhlat huomenna sunnuntaina. Velimies Marko on kummisetänä paikalla ja tulikin hieman ennakkoon torstaiehtoolla. Tarkoituksena oli hoitaa Torinon vesihionnat alta pois ja valmistaa autoa maalaukseen, joka on tilattu loppukuuksi.

 

Samalla paikataan muuta lysmy, jonka olimme Jussin kanssa saaneet aikaiseksi.

 

 

Vesihiontaa

... käytännössähän homma menee näin. Marko on hionut erinäisen monta autoa elämänsä varrella ja tästä tulee taas yksi jonon jatkoksi.

 

 

Konepellin lukkorunko

Etupään pellit tulee myös olla jollakin kiinni. Näin ei asia ollut, ainakaan riittävissä määrin ennemmin.

 

Markon hioessa autoa aloin valmistamaan puuttuvia  etupään kiinnikkeitä. Kuvassa yhdistetty pystypalkki-/ lukkorunko etuframen ja keulapalan väliin.

 

 


 

 

 

ETUPÄÄN KIINNITYKSIÄ

6.8.2009

 

 

Lamppuhiluja

Etupäässä on melko lailla tekemistä, jotta pellit saadaan pysymään tukevasti paikallaan. Sitä varten riivin alkuun lampputaustojen hilut puhallukseen ja sinkkaukseen. Näitä on tosin ennestäänkin, mutta samallahan nämäkin menevät

 

 

-73 Torinon lampputaustan pääty

Omien etuvalujen taustojen kiinnikkeet olivat hukka -merkkisen eläimen hallintaoikeuksien piirissä, joten joudutaan taas hiukan soveltamaan... Kuvan taustan päätyyosassa on paljon hyviä muotoja ja se päätyykin Torinon nokalle ulommaiseksi taustakiinnikkeeksi..

 

 

Lampputaustan pääty halki

Niitit poralla auki ja ylimääräiset pois...

 

 

Lampputaustan pääty leikattu

...ja saadaan tälläinen. Nuo jäykkärinystyrät ovat tiellä. Vasaraa....

 

 

Lampputaustan pääty vasaroitu

...tähän tapaan. Lopuksi leikataan ylimääräiset pois.

 

 

Lampputaustan päädyt valmiit

Samat temput toiselle puolellekin, reiät sopiviin paikkoihin ja tässähän näitä olisi.

 

 


 

 

 

KONEPELLIN LUKKO

8.8.2009

 

 

Konepellin lukko

Koko etupää joudutaan miettimään hiukan uudelleen, mukaan lukien konepellin lukitus. Osat toki on hierottuna jo aikaisemmin, mutta niiden saaminen toisiinsa kiinni askarruttaa vielä. Konepellin lukon sovitus meneillään...

 

 

Konepellin lukon kiinnitystä

Kuten kuvasta näkyy, kaikki ei ole aina niin suoraviivaista.

 

 

Vesihiottu

Tältä illalta saapi riittää. Loppuun kuva vesihiotusta Torinosta. Kuihan pellit saadaan tukevasti paikalleen ja luukut pysymään kiinni, on aika maalarin tehdä työnsä.

 

 


 

 

 

MAALAUSHOMMIA, VAIHTEEKSI

9.8.2009

 

 

Maalattuja etupään peltejä

Roikutin aikaisemmin puhalletut peltiroinat narulle maalattavaksi...

 

 

Maalatut penkin kiskot

...mm. penkkien kiskot

 

 

Etupään pystypalkki

...ja etupään pystypalkki

 

 


 

 

 

KASAUSTA

10.8.2009

 

 

Etupsytypalkki paikalla

Etupystypalkki paikalleen. Kuva hieman oudosta kulmasta, tosin...

 

 

Konepelin lukko paikalleen

...ja lukko siihen...

 

 


 

 

 

NIPPELÖINTIÄ

11.8.2009

 

Nippeli malliksi

Nippeli malliksi. Näitä saapi harrastajien hyvin tuntemalta "Nippeli-Tepolta",

 

www.nippelit.fi

Nippeleitä

Palikat kiinnittyvät toisiinsa nippeleillä, joita on matkan varrella puhallettu ja sinkattu, lisäksi hankittu silloin tällöin Suomisen Tepolta lisää.

 

 

Nippeleitä kalikkaan

...nippelit kiinni nille varatuihin paikkoihin

 

 

Kiinnike paikallaan

...ja kiinnikkeet paikoilleen. Muuten siisti, mutta vesihionnan jäljiltä kuivuneet liemet ovat vielä osin pyyhkimättä

 

 

Kiinnike paikallaan, ulommainen

...myös ulommaiset kiinnikeet paikkaansa...

 

 

Helmapellin tuki

Helmapellin tuki paikkaansa, kophdistus ja momenttiin.

 

 

Helmapellin tuki, toinen puoli

Sama toiselle puolelle.

 

 


 

 

 

TINAUSTA

12.8.2009

 

Koriviila.jpg

 

Koritinauksesta kiinnostuneille  löytyy hommasta kokonainen artikkeli kohdasta koritinaus

Faikun tinausta

Tänään siirsin tähtäintä piirun vinoon, eli naapurilooshin puolelle. Kävin heppaamassa Fairlanen lokasuojan loppuun ja vedin saumaan tinat myöhemmin hiottavaksi...

 

 

Tinaa...

...siinähän sitä.

 

 


 

 

 

TINAN HIONTAA

19.8.2009

 

 

Faikun tinan höyläystä

Tinaa tuli sitten kylvettyä, osin jopa reilusti :-) Tänää ohjelmassa oli sitten sen hionta. Se tapahtuu, ainakin omalla tavallani siten, että karkealla paperilaikalla poistetaan tinasta pahimmat ylimäärät pois. Sopiva rouhintakarkeus alkuun 40-60, lopuksi voi vetää 120:llä ja tietenkin varovaisesti.

 

Ennen wanhaan koko homma hoidettiin kuvan mukaisesti tinahöylällä, eli virallisesti koriviilalla. Se ei ole ehkä parhaimmillaan tässä kourumaisessa paikassa, mutta kärsivällisyydellä se toimii sielläkin.

 

Tasainen pintahan olisi ihanteellinen hiottava, sekä laikalle, että höylälle.

 

Kukin tehköön tavallaan, tarkoitushan tässä on saada aikaan a) suojaava tinakerros sauman päälle ja b) riittävän siloiteltu pohja varsinaisille pohjatöille. Pätevä ja kärsivällinen tekijä tekee kyllä tinaa käyttäen pohjatyöt lähes ilman pakkelia, mutta se ei ole enää tänä päivänä järkevä tavoite, koska ensinnäkin se vie aikaa ja toiseksi, pakkelin käytöltä tuskin vältytään kumminkaan. Eikä välttämättä ole niin leellistakaan.

 

Tinaus oli aikanaan tapa, jolla korin virheelliset muodot tehtaallakin muutettiin, mutta tänä päivänä pakkelit ovat sen verran hyviä, että niiden käyttöä ei tarvitse karsastaa. Tietenkin kotuus siinäkin.

 

Etenkin näissä vanhoissa jenkkien tinareissä (tai lyijyreki, "lead sledge") tinausta käytetään, jos ei muuten niin nostalgiasyistä, mutta mielestäni se ei ole välttämätöntä.

 

 

Höylättyä peltiä.

...joka tapauksessa, sitten voi alkaa hierontaa lopettelemaan, kun alkaa näyttää suunnilleen tältä.

 

 


 

 

 

PIENTÄ EHOSTUSTA

20.8.2009

 

 

Lämmityslaitteen etupaneeli ennen

Tämä tässä on wanhan Fordin lämmityslaitteen etupaneeli, kuten asiaa tuntevat saattavat arvellakin. Voi sanoa, että aika tyypillisessä kunnossa tämmöiseen projektikuntoiseen harrasteajoneuvoon. Vähän kieltämättä laittoi ihmetyttämään, että mitähän tälleki tekisi.

 

 

Lämmityslaitteen paneeli

...joka tapauksessa, tälläinen siitä sitten tuli, jahka sitä olin aikani hieronut jo joskus aiemmin. Fontti ei oikein osu kohdalleen, mutta sen pystyy toki korjailemaan myöhemminkin. Jos arvon lukijakunnassa on fonttibongareita (aivan totta, tälläistäkin harrastetaan, tunsinkin aikaan yhden...), otan kyllä mielelläni vastaan vihjeitä ko. fontin nimestä, eikä itse fonttifilekään olisi pahasta :-)

 

 

Lämmityslaitteen tekstiarkki

Miksi palasin aiheeseen nyt, johtui oikeastaan siitä, että tuli hieman testattua tuota laserväriprintteriä toimiston nurkassa.

 

 


 

 

 

RÖPÖÄ

25.8.2009

 

 

Röpömassaa

Auon maalausaika lähenee. Etupään pellit on tukevasti kiinni ja muutenkin alkaa olla viimeiset ehostelut edessä. Helmoihin ajattelin vetää perinteellisen röpömassan, joka virallisessa jargonissa tunnetaan nimellä kiveniskumassa. Autolla on tarkoitus ajaa ja sen pitää jonkin verran kestää kulutustakin, joten kiveniskumassa on perusteltua. Itse asiassa se ajaa jossakin määrin samantapaista asiaa kuin teippauskin, joten päätös oli, että siihen se tulee...

 

 

Röpöttäjä

...poika on alkanut olla mukana touhuissa ja käytteli kameraa kun allekirjoittanut lataa 3M:n massapurkkia ruiskun persiisiin...

 

Röpöä saa monen merkkisenä, mutta jos ottaa Wurthia tai 3M:ää, ollaan aika turvallisella pohjalla. Tämä on semmoinen laji, ettei sitä tavanomainen harrastaja kovin monia litroja elämänsä aikana ruiskuttele. Tästä osakseen johtuu, etten osaa oikein muita suositella, kun en ole muuta käyttänyt :-) Vakavasti puhuen, kun auto on saatu tähän asti, ei kannata alkaa enää säästämään väärissä paikoissa.

 

Aine ammutaan n. 30 cm etäisyydeltä tasaisesti. Rennosti vaan, homma on helppo sellaisellekin, joka ei ole palon ruiskuja käsissään pidellyt. Massa on painavaa, joten se ei pöllyä, lisäksi seassa menee vähän ilmaa, joten tämän voi tehdä ihan talliolosuhteissakin, vaikka lähellä olisi muitakin autoja. Massaa tarvitse vetää vain sen verran, että pohjamaali juuri peittyy, joten ei kannata innostua liikaa. Muuten massan reunaan jää tarpeettoman suuri rappu. Lisäksi massa on melko elastista, joten liikaka ei ole hyväksi.

 

Tavarasta lähtee melkoiset odöörit ja lisäksi liuottimen katku aiheuttaa melkoisen humalatilan hengitettynä, joten kannattanee suojella pieniä harmaitaan vähintäänkin kuvanmukaisella tavalla.

 

Röpö helmassa

Papereiden poiston jälkeen alkoi näyttää tältä.

 

 

Röpö helmassa II

Huomaa, että röpö jätettiin oviaukon tason alle, koska autoon ja sieltä pois könytessään saattaa bootsi napata pehemeästä maalin alla olevasta röpöstä siivun pois. No, kyllähän saapas naarmuttaa pelkkää maaliakin, mutta tämä on jälleen niitä asioita, joissa valitaan kahdesta pahasta se pienempi. Makuasiatkin liittyvät aiheeseen, joten kukin tavallaan.

 

 


 

 

 

SIKAA, SIKAA

26.8.2009

 

 

Sikamassaa takapäähän

Nyt tullaan taas alueelle, jolla alkaa mielipiteitä olemaan kohtuullisen yksilöllisesti. Takaikkunan ja peräkontin aukon välissä on pelti, joka sivureunoiltaan rajoittuu takakylkiin. Tässä välissä on ura, joka on erittäin arka paikka ruostumaan, jos maali päsee rikkoutumaan.

 

Alunperin se on tehtaalta tullessaan vain maalin peitossa, mutta itse vedän siihen Sika-207:aa peitoksi suojaamaan sitö mahdolliselta kosteudelta. 207 on nimenomaan auton korisaumaukseen tarkoitettu hiottavissa oleva ja ylimaalattav massa, joten ihan mitö tahansa sikaliimaa ei kannata välttämättä ensimmäisestä vastaan tulevasta tuubinjämästä kaivella. Tämä sen sijaan on tarkoitettu tähän käyttöön.

 

Pussihousumiehet, eli siis täysin alkuperäiskuntoon entisöijät eivät tätä tekisi, mutta tässä projektissa yhtenä perusideana on tarvittaessa parantaa aikanaan hieman heikoksi jääneitä ratkaisuja sellaisiin törmättäessä. Malitillisesti.

 

 

Hiekkapelti

Myös etupäässä hiekkapellin saumat saivat saman käsittelyn.

 

Etuoven pääty

Lopuksi paperoin kaikki luukkujen sisäpuolen pinnat, kuten esim ovet ympäriinsä, kuvassa ovi auki odottelemassa teippiä. Ideanahan on suojata valmiiksi maaltut luukkujen pinnat maalauksessa lentävältä hajasummulta. Vaikka se samanväristä olisikin, se saa pinnan ikävästi mattautumaan. Tähän tarkoitukseen löytyy eräänlaista pyöreää "makkaraa, joka liimataan luukkujen aukkoon, mutta sitä sai vain sen verrran isoissa erissä, että päätin tehdä perinteellisellä tyylillä. Samoin homman olisi hoitanut ns. "karvilitku", joka estää maalisumun tarttumisen, mutta on melko haastava käsiteltävä sekin.

 

Teipatessa pitää muistaa, että jonnekin teippiraja aina jää, joten kyse onkin valinnasta minne.

 

 


 

 

 

MAALAUKSEEN !

27.8.2009

 

 

Torino maalaukseen

Nyt on sitten se pitkään odotettu hetki käsillä; Torinoa ollaan viemässä maalaamolle. Valmiina lähtöön...

 

 

Trailerille

...auto trailerille ja menoksi.

 

Ampiainen

Hämmästyttävää kuinka kaikki lentävät pörriäiset tuntuvat vaistoavan maalattavat pinnat. Siinä silmänräpäyksessä kun auto saatiin tallin ovesta ulos, ensmmäinen tiedustelija tulikin jo nuoleskelemaan...

 

 

Jykä teippaamassa peräkonttia

Kun auto saatiin maalaamoon, alkoikin melkoinen teippaminen. Kovinkaan paljoa kun ei pystytty teippaamaan tallilla, sillä matkaa maalaamolle oli 40 km eikä paperit olisi pysyneet kovinkaan hyvin kyydissä, varsinkin kun välillä satoi vettäkin jonkin verran.

 

Kun auto saatiin maalaamoon, alkoikin melkoinen teippaminen. Kovinkaan paljoa kun ei pystytty teippaamaan tallilla, sillä matkaa maalaamolle oli 40 km eikä paperit olisi pysyneet kovinkaan hyvin kyydissä, varsinkin kun välillä satoi vettäkin jonkin verran. Kuvassa Jyrki teippaa peräkonttia umpeen. Homma oli siinä mielessä tarpeellinen, ettei luukussa ollut tiivistettä.

 

 

Paperia...

Paperia Torinon kylkeen...

 

 

Paperia...

Paperia konehuoneeseen...

 

 

Paperia...

Paperia lamppujen taustoihin...

 

 

Torino paperoitu

Alkaa olla valmista. Tässä on uskomattoman paljon hommaa. Kello alkoi olla 11 illalla.

 

Suunitelmahan on vetää ensiksi pituusuuntaisten raidoitusten alle Fordin Performance White -valkoinen. Sen päälle siiten teipataan raidata ja koko auto maalataan yli Peugeot/Citroen -sävyllä EGE-1

 

 


 

 

 

TEIPPAUSTA

29.8.2009

 

 

Takaluukun teippaus

Valkoinen oli vedetty ja oli aika lähteä teippaamaan. Aloitimme vetämällä vihreällä rajausteipillä ensin keskilinjan koko auton yli. Pelkästään siihen meni melkoisen kauan. Homma on tehtävä huolella, sillä se on baseline, jonka mukaan muut tehdään. Homman tekee mielenkiintoiseksi kaksi asiaa: Paikkansapitäviä ja sopivia kiintopisteitä on melkoisen haastava etsiä/ löytää, kun pellit kaareilevat sinne tänne ja toiseksi ei ole olemassakaan kovin näppärää keino liikkua gasellimaisen sulavasti kaksi metriä leveän ja 5 metriä pitkän auton päällä...

 

Kuvassa on päästy jo vetämään raidat peräkontin yli alustavasti; vihreä keskiviivakin on jo poistettu. Käytännössähän pyritään mahdollsuuksien mukaan vetämään pitkiä vetoja, mielellään yli koko auton, jos onnistuu. Yleensä ei oikein onnistu :-)

 

Jos raitoja aikoo ylipäätään laittaa, ne onkin sitten valmistauduttava vetämään itse. Harva maalari alkaa hommaan, koska siiheb saa menemään aikaa todella paljon ja asiakas ei yleensä ole koskaan tyytyväinen. Niinpä maalarit anatavatkin asiakkaiden hoitaa homman itse. Tai sitten asiakas tilaa teipparin hoitamaan homman puolestaan. Tämmöisiäkin herroja löytyy, vaan eivät ole halpoja; teippaus saattaa maksaa useita satoja euroja.

 

 

Katto teipattu

...hommaa jatkuu katossa...

 

Konepellin teippaus

...ja jatkuu konepellillä. Konepellin oikealla reunalla näkyy valokuva vanhasta samanlaisesta teippauksesta, johon on piirretty mitat ikään kuin kartaksi homman suoritukselle. Homma on äärettömän tarkkaa...

 

 

Konepellin teippaaja

...kuten ilmeestä saattaa havaita :-)

 

Konepellin teippausta

Ilmanottoaukot eivät helpottaneet hommaa...

 

 

Raitojen paperointia

Kun teipit olivat paikoillaan ja aputeipit poistettu, paperoitiin vielä ne osat, joiden piti jäädä valkoiseksi. Tässä vaiheessa oltiin jo sent verran väsyneitä, että tehtiin pini virhe, jonka asiaa tunteva tarkkasilmäinen näkee kuvasta. Se ei loppupelissä ollut ihan niin paha kuin se olisi voinut olla, mutta valmiissa pinnassa on nähtävissä jotakin.

 

Mikä mahtaa olla tuo virhe ?

 

 

Keularaidat paperoitu

Keulassa sama juttu.

 

 

Torino valmis ylimaalaukseen

Siinäpä se! Nyt sitten ylimaalaus sinisellä, lakkaus ja kokoamaan... Menee ensi kuun puolelle :-)

 

 


 

 

 

«« Previous (July 2009) | Top | Next (September 2009) »»