Projekti

Suuntasin kasa Torinon osia mukanani Makkes Garagelle tarkoituksena tutkia niiden kuntoa vähän tarkemmin yhdessä Makken kanssa. Samalla oli tarkoitus Paten rodinrakentelua seuratessa ottaa jokunen olutkin.

Jarrulevyt olivat suunnilleen entiset, mikä nyt kyllä oli tiedossakin. Ohueksi kuluneita kummatkin, toinen lisäksi halki. Laakerit ja pyöränpultit irti ja nippuun.

Raidetangon niveliä tutkailtiin oikein urakalla ja porukalla :-) Sisimmäiset olivat ihmeen hyvät, joten päätin jättää ne paikoilleen, sen sijaan apusimpukka ja toinen raidetangon pää joudutaan uusimaan. Todennäköisesti 30 vuotta paikallaan kahden mantereen ilmastoja kärsineet osat eivät ihan kutittelemalle irronneet.

Pallonivelet olivat kohtalaisia, yksi tosin vaihtokunnossa. Lähes kaikista kumit rikki. Päätin uusia kaikki.

Illan toinen pääteema...

Olkanivel vielä paikallaan löyhdytettyjen pulttien varassa. Camaro-kuski Taavitsaisen ystävällisesti lainaamilla sisäpuolisella jousenpuristimilla kiristämällä jouset sen verran lysyyn, että alatukivarret saa alas ja jouset taas ulos...

Jousten poiston jälkeen sitten alatukivarretkin pois jatkotoimenpiteitä varten.

Jokainen joka on irroitellut raidetangon päitä yms. kiinniruostuneita kartioita autosta, tietää, että homma ei ole välttämättä ihan läpihuutojuttu...

Ostin Biltemasta eilen kokeeksi kuvassa näkyvän kapistuksen. Olin jopa kuullut sitä kehuttavan. No, kuvasta näkee tuloksen... Leuka irti hetkessä. Irroitus tapahtuikin sitten perinteellisellä menetelmällä pitämällä isompaa vasaraa, "mosaa", kiinni kartion reikäkappaleessa ja antamalla pienemmällä vasaralla kyytiä vastakkaiselle puolelle. Mainittakoon nyt kuitenkin, että vasaroiden koot olivat kuitenkin lähinnä iso ja isompi ennen kuin irtosi. Etenkin pallonivelet olivat tiukassa.

Aluksi iskarit irti. Olikin helpo homma. Seuraavaksi siirtelin polttoainelinjaa hieman kauemmaksi/ taaemmaksi irroittamalla sen kiinnikkeistään. Tankissa vielä 20 litraa lisäaineella maustettua 98:a, joten yritän olla sytyttämättä sitä.

Ripustusten irroitusta silmälläpitäen löystytin kaikki kruunumutterit niiden nivelten päistä, jotka tulisivat irti lähtemän. Pari koeiskua vasaralla ja katso: Ei hievahdustakaan, minkä kyllä tiesinkin. Lujasti CRC:tä sisään hautumaan ennen kotiinlähtöä. Josko jousien paine sittenkin...

Auto oli edelliskesän loppumetreillä alkanut tuntumaan etupäästään todella vetelältä ja pienen tutkimisen jälkeen syy selvisi: Rättinivelestä oli joustavat "guttaperkka" -osat lähteneet jossain vaiheessa kävelemään ja pyörien kääntymisestä vastasi tällä kohtaa enää rättinivelen metalliset varmuusstopparit. En mittaillut syntynyttä klappia, mutta sitä oli PALJON. Rattiin se ei kumma kyllä tuntunut edes stoppareihin osuessaan. Toisaalta, vanhassa ylitehostetussa jenkissä ei ohjauksessa muutenkaan juuri tuntoa ole...

Rättinivel oli jämistä päätellen jotenkin omituista mallia, en ollut ennen nähnyt moista. Saas nähdä varaosaa tilattaessa.

Kun ohjausteemassa oltiin, myös simpukka sai häädön konehuoneesta myöhempiä käsittelyitä varten.