Tekniikka

Ylätukivarren osat oli hiekkapuhallettu ja pulverimaalattu hyvissä ajoin (Rallye 9005). Energy Suspensionilta tilatut uretaanipuslat nekin olivat odottaneet hyllyssä jo reilun vuoden. Kuvassa Fordin ylätukivarsi osineen ja puslineen. Ylimmäisenä kiinnityspultit (2kpl) levyllisine vastamuttereineen, näillä tukivarsi kiinnittyy auton rungossa oleviin "pitkiin" reikiin. Pitkiin sen vuoksi, että pyörien sivukallistumaa (camber) saadaan säädetyksi.

 

Kuvassa vasemmalla runkopalkin päällä oleva tukivarren kiinnitysalue. Tukivarren akseli pulttautuu kahdella reiällä kuvan pitkiin reikiin. Kuvassa lisäksi näkyvissä pidennetty vasen reikä, oikea tässä vaiheessa vielä ennallaan. Pidentämisen syynä on lisätä camber -säätövaraa, joka etenkin madalletulla jousituksella saattaa aiheuttaa säätöongelmia.

 

5 mm. riittänee, varaa vielä olisi. Tosin tässä sovelluksessani jousia ei madellettukaan.

 

 

Muut osat : Akseli, puslat, holkit, rikat ja mutterit kumpaankin päähän.

Kokoonpanoon on olemassa muitakin tapoja ja työkaluja, mutta esitelty on todennäköisesti se vähätöisin.

 

Aluksi puslien mukana tulleet metalliset sisäholkit sijoitetaan akselille kumpaankin päähän. Mikäli aiot, kuten tässä projektissa, maalata osat, kannattaa myös holkkien alle tuleva akseli maalata. Tämä lisää korroosiokestävyyttä. Ennen pintakäsittelyitä kannattaa mahdollisista kulumajäljistä tarkistaa, onko edellinen holkki päässyt pyörimään akselilla, sitä sen nimittäin ei saa tehdä ja pelkkä maalaus ei välttämättä riitä... Maali hiotaan sen verran ohueksi, että holkki saadaan menemään akselille niin syvään kuin se menee, eli vasten hammastettua olaketta, joka osaltaan varmistaa sen, ettei holkki pääse pyörimään.

 

Seuraavassa vaiheessa akseli asetetaan tukivarren sisään päät ulos kummankin rei'istä. Huomaa, että akselin "mutka" osoittaa tukivarresta ulospäin ja reikien ympärillä olevat karhennetut alueet alaspäin (nämä pureutuvat runkoon lukiten ohjauskulmat paikalleen).

 

Seuraavaksi rasvataan puslapakkauksen mukana tulevalla rasvalla sisäholkin ulkopinta kevyesti, laitetaan metallinen ulkoholkki "huulille" odottamaan sisäänprässäystä ja työnnetään kumipusla sisäholkin päälle. Kannattaa purkuvaiheen jälkeen pitää vielä kaikki osat tallella, sillä esim. näitä ulkoholkkeja ei puslasarjan mukana tule.

 

Kumipuslan päälle niinikään rasvaa (kuvassa) voiteluaineeksi.

 

Rasva on melkoisen sitkeää, lähes pihkamaista ainetta. Sen tulee pysyä paikassaan vuosia, joten syytä ollakin.

Seuraavaksi voidellaan kierre kuparitahnalla ja laitetaan paikalleen akselin päähän tuleva iso rikka. Kannattaa huomata, että rikassa on hammastus reiän ympärillä, mutta vain toisella puolella. Tämä hammastus vastaa sisäholkin päähän lukiten sen pyörimättömäksi yhdessä toisessa päässä olevan hammasolakkeen kanssa. Rikka on siis laitettava oikein päin ! Tämän jälkeen mutteri kierretään sen verran alulle, että se jo pysyy tukevasti kierteellä.

 

Samat temput tehdään tukivarren toisella puolella ja nyt selviää, miksi mutteria ei heti vedetty pohjaan; toisella puolella kierrettä ei välttämättä vielä näy. Hyvin voidelluilla puslilla saa kyllä käsin työntämälläkin sen verran pelivaraa, että mutterin saa alulle.

 

Tähän saakka ollaan selvitty ilman työkaluja, mutta nyt  on saatava paketti vielä kiristettyä kasaan. Tähän löytyy esim. erikoistyökalu, eräänlainen "sisääntyöntäjä", jolla ulkoholkin ja puslan saa painettua sisään. Emme kuitenkaan käytä sitä (kun ei sattunut olemaan :-) ), vaan pyrimme selviytymään normaaleilla tallivarusteilla.

 

Kiinnitetään siis kokoonpano akselistaan tukevasti viilapenkkiin. Kiinnitys kannattaa tehdä akselin reikien kohdalta, sillä ne tulevat joka tapauksessa hankautumaan kokoonpanoa runkoaisaan kiinnitettäessä. Tämän jälkeen kiristetään avaimella akselin muttereita vuoronperään samalla katsoen, että holkki painuu sisään mahdollisimman suorassa. Ei ole katastrofi, jos pientä vinoutta esiintyy, sen saa myöhemmin vielä korjattua. Mutterit kierretään kiinni niin, että sisäholkki jää puristuksiin hammasolakkeiden väliin.

 

Lopuksi tarkistetaan linjaus; ovatko puslat ja etenkin ulkoholkit suorassa. Mikäli ei, ne saa järkeä ja viilapenkkiä hyväksi käyttäen oikaistuksi kohtuu helpolla. Näitä kolmiotukivarsityyppisiä ratkaisuja on erilaisia, joten kannattaa tietenkin aina käyttää järkeä parhaan kokoamistavan löytämiseksi.

 

Tässä vaiheessa voidaan paikalleen laittaa myös uusi pallonivel ja törmäyskumi, mutta jätämme tuon seuraavaan osaan, asennusvaihe.

 

Olkavarren akseliin, olka-akseliin, kiinnittyy jarrululevy laakereineen. Jarrulevyssä on myös rihloilla kiinnitettynä pyöränpultit, joihin luonnollisesti rengas vanteineen tulee.

Tukivarsiin olkavarret kiinnittyvät kummastakin päästään pallonivelillä, jotka mahdollistavat pyörien kääntymisen jousituksen kaikissa asennoissa. Pallonivelten tapit ovat kartionmuotoiset ja olkavarressa on sitä vastaavat kartioreiät.

 

Pyörän kääntymisen hoitaa raidetanko, joka liittyy olkavarren kääntövarteen niin ikään pallonivelellä kartioineen.

 

Olkavarsi kannattaa aina tarkistaa ennen asennusta. Kartioreiät tulee olla muodossaan, eikä pallonivelten tapeista saa näkyä reiästä muu kuin kierreosa. Mikäli esim. pallonivelen tappi on ollut löysällä, se kuluttaa äkkiä reiän muodottomaksi. Yleensä tosin tilanne on se, ettei tappeja saa purettaessa kartioista ulos kovinkaan helpolla... Tässä projektissa olkavarret puhallettiin puhtaaksi (muista suojata laakerikaulat yms. herkät osat) ja pulverimaalattiin sen jälkeen. Kannattaa tämäntyyppisiä osia maalautettaessa speksata maalaamolle tarkasti ne paikat, joita EI saa maalta. Pulveroinnissa prosessin uunitusvaiheessa lämpötila nousee muutamaan sataan asteeseen ja maalaamoilla onkin oma lämmönkestävä erikoisteippinsä tähän tarkoitukseen. Torinon olkavarsissa olivat kartioreiät jääneet teippaamatta, joten puhdistin ne varovasti vielä Dremel -tyyppisellä laitteella pienellä hiomapaperirullalla puhtaaksi. Kartioissa/kartioreiissä ei saa olla maalia yms. tavaraa.

 

Yleisesti ottaen Fordin olkavarsi on melko ainutlaatuinen kapistus lajitovereittansa rinnalla, sillä se on taottu yhtenä kappaleena akseli, ylä-, ala- ja kääntövarsi mukaanluettuna. Tällä tavalla rakenteesta on saatu poikkeuksellisen luja ja Fordin olkavartta käytettiinkin Nascar -autoissa merkistä riippumatta.

Alatukivarsien valmistelu asennukseen onkin jo helpompaa, mikäli itse tukivarsi on ehjä.

Torinon tukivarret olivat pintaruostetta lukuunottamatta virheettömät ja puhalluksen sekä maalauksen jälkeen valmiit käsittelyyn. Tehtävänä on kaksi asiaa: Sisäpuolisen pään kiinnityspuslan asennus sekä pallonivelen paikalleenprässäys. Pusla, joka menee vain yhteen suuntaan, voidellaan jälleen sarjan mukana tulleella rasvalla ja puristetaan paikalleen esim. ruuvipenkissä.

 

Pallonivelet ovat kiinni puristussovitteella ja niiden asentamiseen pieni hydrauliprässi on oikea työkalu. Koska sitä ei itseltä löytynyt, kävin Superkoneistuksella prässäämässä pallot paikalleen ja homma sujuikin parissa minuutissa. Koska sekä ylä- että alapallot ovat pelkässä varastorasvassa, poistin rasvat ja maalasin ne POR 15:lla korrosiokestävyyden lisäämiseksi ulkonäköseikkoja unohtamatta...