Projekti

Oven sisäpinnat olivat luonnollisesti täynnä erinäistä soosia, joten putsaten siis... Taltalla raaputtelu ja tinneri tehosivat sen verran hyvin, että melko ruosteeton sisäpinta paljastui ja mikä tärkeintä, ovet näyttävät kummallakin puolella olevan ehjät, joitakin kolhuja toki löytyi. Seuraava homma näissä onkin sisäpeltien hapottaminen Metal Readyllä pohjaksi POR-15:lle. Todennäköisesti laitan röpömassan tms. vielä sen päälle äänieristeeksi. Huomenna olisi tarkoitus vaihtaa Audiin takaylätukivarret, saa nähdä, jääkö siltä aikaa Torinolle.

Hioin peräluukun kannen kohtuullisen valmiiksi ja tukin vanhat merkin reiät. Jonkin verran hommaa vielä löytyy, katsotaan... Eilen maalattu takapää oli juuri sellainen kuin pitikin. POR-15 pitäisi maalata kahteen kertaan, toinen kerros n. 3-4 tuntia ensimmäisen jälkeen, jotta pinnasta tulisi sopivan puolikiiltävä. Ruiskulla pintaan vaikuttaa tietysti ruiskutuspaineet yms. Pensselillä vedin peräpäähän kuitenkin vain yhden kerroksen. Tyypillisellä pensselimaalauskalvonpaksuudella ensimmäinen kerros jää mataksi, juuri sitä tavoittelin ja juuri sellaiseksi se jäi. Tämä siksi, että seuraavat kerrokset ja kitit saisivat paremman tartuntapinnan. Kuvassa salama saa aikaan hiukan kiillon vaikutelmaa, mutta pinta on erittäin matta musta.

Pellit on käyty läpi, seuraava toimenpide niitten osalta onkin rasvanputsaus ja pohjaepoksin veto. Tein kuitenkin jossain määrin mielenkiintoisen ratkaisun vetää takavalopellit ja vähän muita paikkoja POR-15:lla pohjaksi. Menee pohjamaalina siinä missä epoksikin, itse asiassa taitaa olla parempaakin. Tosin hiukka hintavaa...  Kosmeettisemmille pinnoille tulee epoksi ruiskutavarana, POR itsesiloittuvana menee pensselilläkin varsin hyvin ja paikkoihin, joissa ruoste helposti pääsee mellastamaan.

Irtopeltejä pitää vielä viimeistellä, samoin sisustaan tulee vielä kerros maalia. Vähemmällä työllä olisi päässyt, jos sisustaan olisi maalannut ensin kaikki kerrokset, mutta pari muuta seikkaa puolsi vähän toisenlaista otetta. No, menee näinkin :-)

Muut projektit ovat pitäneet taas kiirettä siinä määrin, että tallihommat kärsivät... Tinat on hiottu, vieressä kuva takaluukusn kannesta, jossa olleen pitkän sauman peittelin ja hioin tinahöylällä. Samoin tuli hapotettua peltiä, harjattua teräsharjalla loppuja pieniä ruostetäpliä ja suoritettua muuta sekalaista askaretta, kuten esim. Audin talvirenkaiden vaihto. Tiedossa on reissuja pääkaupunkiseudulle ja Etelä-Pohjanmaalle lähiviikkoina.

Illan askareisiin kuului rattoisaa hiomakoneen huudatusta, kohteena tällä kertaa tinaklöntit, joita viljelin tuonne takapäähän enemmänkin. Vuoroin fiiberillä ja vuoroin tinahöylällä työstäen ne alkavat olla siinä mallissa, että saa alkaa vetelemään muuta tavaraa päälle. En yrittänytkään saada sillä lailla tasan, että voisi vetää maalin suoraan päälle, pakkelia joudutaan laittamaan joka tapauksessa, vaan ei läheskään niin paljon kuin sitä jossain paikoissa oli.

Eilinen meni taas kravattihommeleissa sen verta pitkään, etten enää tallilla alkanut puuhastelemaan. Tänään rassasin toisen oven suhteellisen valmiiksi ja jatkan ovihommia huomenna jos ehdin, tallilla on kylläkin siivoustalkoot, joten katsotaanpa ehtiikö omiin hommiin juurikaan panostaa.

Pistin myös hiontavärit jo tilaukseen velimiehen kautta ja pohjaepoksit on myös tiedossa. Hommaa on vielä jonkin verrankin ennen maalailuja, mutta onpahan tarvikkeet hyvissä ajoissa...

Näin on. Koko vehje on pellillä, joten pahimmat pölytykset ovat takanapäin (jaa-a, miten mahtaa olla kittihiontojen kanssa :-)). Irto-osista jäljellä on tosin yksi lokasuoja.

Seuraavassa vaiheessa käyn pellit tarkemmin läpi, putsaan loput töhnät, hapotan korroosiokohdat ja lopuksi käyn pintapellit epäkeskolla 80 -paperilla läpi.

Hajonneen Black & Deckerin tilalle kävin hakemassa vähän järeämmän laitoksen ja homma jatkuu. Tehoa on nyt toista tuhatta wattia ja painoakin 2 kertaa enemmän. Otin painavamman tarkoituksella, tuleepa sitten kuntosalihommat yhdistettyä tähän :-) Kuvan vasen takakylki on sitten hiottu...

...samoin takalasin ja peräkontin välinen pelti sekä katon takaosa. Taas tuli sen verta myöhään aloiteltua, ettei pihalla viitsinyt muutamaa tuntia enempää puuhastella, ennen kuin oli kosteuden takia vietävä hylsy sisään. Ja taas lämmiteltiin puhaltimella...

Tämä tässä on kiinalaisystävämme tekemä ennenaikaisesti vaineeseen siirtynyt Black & Decker -merkkinen porakone. Porauslaitteiden hautuumaalla alkaa pikkuhiljaa olla ahdasta. Hiontahommat eivät juuri edenneet, teimme yleisempiä pihasiivousaskareita ja jokunen aika sitten kääminsä polttanut rälläkkäni sai sitten seuraa laakerinsa menettäneestä Black & Deckeristä. Konstruktion akseli heilui jo amplitudilla, jota ei usein näekään ja hiontahommat loppuivat innovaation alkaessa täristä sen verran, että näkökenttä sumeni.

Tänään poistelinkin maalit oikean takakyljen paraatipuolelta. Tämäntyyppiset hommathan pyrin tekemään ulkosalla, sen verran kuitenkin pöllyää. Ongelmaksi alkaa jo näin ilmojen kylmettyä muodostustua kosteus, vaatii tämänkinkokoisen varusesineen lämmittelyä parilla puhaltimella aina hommien jälkeen, eikä kovin myöhään passaa tehdä... Ei tosin kyllä näkisikään illan pimettyä.Tuli sitten taas aloitettua vähän liian myöhään :-)

Pihalla tarkenee vielä jotain tehdä, joten poistin maalit kuskinpuolen lokasuojasta. Jäipä sekin pöly pihalle. Tallin lämmössä raavin sitten sisäpinnasta vuosien soosit irti. Sisäpintaankin olisi siis tarkoitus vetää POR-15, jahka sen ensin kunnolla putsaan. Lokasuoja on sinänsä ehjä, mutta valitettavasti sitäkin on joskus kolhittu, löytyi pakkelin alta kiharaa. Pientä lisämaustetta hommaan... Kuvassa lokasuojan edessä irrotettuna sen etupäähän tuleva kevytvalupalikka.

Eilen purettu ovi pääsi eroon maalipinnastaan aika lailla kokonaan, päädyt ja muutama muu paikkaa jää seuraavaan kertaan. Samoin pintapellin sisäpuolen rapsutus massasta, jota siellä on paljon... Siihen tepsii varovainen talttaus ja kunnon pesu tinnerillä. Sisäpintaan tuleekin sitten POR-15 RP Metal Ready käsittelyn päälle ja mahdollisesti jokin massa päälle ääntä eristämään.

Itse ovesta löytyi jokunen kolhu ja muutama vanha paikattu kohta, mutta ei mitään vakavaa, onneksi.

Eilen vaaravyöhykkeeseen joutuneen kravatin riippuessa turvallisesti kaapissa hioin enemmän tai vähemmän antaumuksella vasemman oven loppuun.

Seuraava kohde särkemisinnolleni oli sitten se toinen ovi, jonkin purin osiksi edellisen lailla. Lähes samat viritelmät löytyivät siitäkin, innovatiivisuutta kuvaaa se, että tekotapa oli tällä puolella ollut erilainen. Tosin kirsikaksi kakun päälle löytyi pari ihan uuttakin viritelmää. Voi hyvänen aika... Sarjassamme "mistä noita omituisia otoksia riittää" esittelen nyt tämän toisenkin oven saranapuolen.

...ei nyt sentään ihan :-) Kävin työasioissa Salon suunnassa ja jäin tulomatkalla tallille, se kun on matkan varrella. Sain sentään kravatin pois kaulasta ennen hiontaan ryhtymistä. Hioin kuskinpuolen oven sisäpuolen koko lailla valmiiksi. Yllättävää, mitä kaikea sekalaista mössöä sisäpinnan pelleillä oli maailman sivussa laitettu ties mitä tarkoituksia varten. Pelti on sinänsä tervettä, mutta ovea oli vähän raaemmalla otteella yritetty joskus keventää leikkaamalla kuvassa näkyvien aukkojen välit ja avaamalla koko ovi sisuskaluihin pääsyn helpottamiseksi. Viritysten jälkeen pala takaisin ja hitsaamalla kiinni, sillä seurauksella, että nytpä on sitten useita saumanpätkiä siistittävänä. Reunaosista löytyi samaa ruostetäpläongelmaa kuin muualtakin, joten eipä tullut hiottua näitäkään turhaan.

Päivällä huusholli oli täynnä tenavia Heidin synttäreitä juhlistamassa, mutta pääsin sitten illalla tallillakin käymään sen verran, että sain kuskinpuolen oven hiottua. Tätä hommaa riittää vielä hetkeksi...

Ovesta löytyi muutamia pieniä kolhuja ja pieni paikkaus, mutta ruosteeton ainakin pintapelliltään. Loput selviää myöhemmin...

Niin, mikäs kuvassa on ?

Tämän illan saldoksi jäi sitten loppuun hiottu konepelti ja kuskin puolen oven purku. Yllättävän paljon tavaraa sovitettuna yllättävän painavaan oveen, josta löytyy yhtä sun toista fiksaamista lähinnä sisuskaluista. Pellit sensijaan olivat hyvässä kunnossa, hionnan jälkeen sitten nähdään lopullisesti, kuinka hyvässä.

...ja kuvassahan on sitten sen oven saranapuoli...

Vetelin kerroksen POR-15:ta etuframeen jonka olin eilenillalla valmistellut ja jättänyt hirtettynä nosturinkoukkuun roikkumaan. Kaveri tuli sovitusti poikkeamaan ja koska POR -kerrosten välissä tulee antaa jokunen tunti kuivumisaikaa, homma menikin rattoisasti rupatellessa ja kaffetta juodessa :-)

Kaverin lähdettyä postiin turbojaan noutamaan vetelin sitten toisenkin kerroksen. No, onpahan suojassa ruosteelta.

Takaluukun reunaa oli joskus hitsailtu ja reunaan oli vaihdettu peltisoiro. Sauma oli tiiviin näköinen ja jätetty pakkelointia silmälläpitäen kannen tasoa alemmas. Leivoin kuitenkin tinat päälle hiontaa odottelemaan...

Viikon flunssan sairastelun jälkeen kävin taas varovasti nyhjäilemässä jotakin :-) Valitettavasti Bilteman erittäin hyviksi havaitut somalilaikat olivat päässeet loppumaan, eikä kaverinkaan varastoissa ollut näitä jäljellä, joten puuhastelin muissa asioissa... Nappasin konepellistä skoopin pois, purin peräkontin lukon pikku ihmettelyn jälkeen, putsasin peräluukkuun hitsatun sauman kolosista kitin pois jne... Varsinaista askartelua, mutta tulipahan hoidettua.