Tekniikka

Teknilliset artikkelit käsittelevät aihepiirejä pääosin Fordin tiimoilta yleensä ja Torinosta erikseen.

Aiheet löytyvät pääasiassa kirjoittajan oman ajopelinsä rakentelun aikana dokumentoiduista työohjeista ja -kuvauksista, mutta mukana on myös teoreettisempaakin aineistoa sekä yleisluonteista dataa, taulukkotietoa yms..

Huomautettakoon tässä yhteydessä, että työohjeet ja -kuvaukset ovat lähinnä dokumentaatiota siitä, miten tekijä on itse nähnyt parhaaksi työt aikanaan tehdä. Lukemisessa ja soveltamisessa tulee käyttää tervettä järkeä ja soveltaa aineistoa käyttöönsä omien tarkoitustaan vastaaviksi tai ainakin nyt vähintään tietyn kriittisen otteen kautta.

Itse olen pyrkinyt tietynlaiseen perinpohjaisuuteen, joten useasta asiasta pääsee varmasti vähän vähemmilläkin töillä. Tulee myös muistaa, että käytössäni ovat olleet ne tyypilliset harrastajan perustyökalut, joten ammattimaisen korjaamon laitteilla tehtynä/teetettynä moni asia voisi olla helpompaa.

Toivon dokumentaatiosta joka tapauksessa olevan hyötyä lukijoilleni !

TORINON MAALAUSTYÖT, OSA IV: KITTAUS JA HIONTA

YLEISTÄ

Edellisessä peltitöitä koskevassa sivusarjassa käytiin kohtuullisen yksityiskohtaisesti läpi Torinon peltitöitä ja näitä vähän "toissijaisempia" (onko sellaisia ? :-)) maalaustöitä kuten pohjan ja kabiinin sisäosien maalaus pohjatöineen. Auton ulkopuolen maalaus on aihe, joka jatkuvasti kiinnostaa harrastajia eikä juuri mistään muusta aiheesta löydä niin paljon keskustelua ja vieläpä aivan vastakkaisilla, usein suurellakin pieteetillä heitetyillä mielipiteillä ryyditettyinä.

Maaleja ja maalaukseen liittyviä valmisteita sekä työkaluja on paljon ja usein ominaisuuksiltaan hyvinkin erilaisia. Työmenetelmiä ei ole aivan yhtä paljon, mutta kuitenkin ihan riittävästi siihen, että ihan "tarkkaa" tietoa ei juuri löydy, mutta erilaisia tapoja, uskomuksia, tottumuksia jne. liikkuu paljonkin... Kuvaavaa on, että joiltakin laadukkaiden ja yleisten maalimerkkien virallisilta myyjiltäkään eikä edes valmistajalta löydy tarkkaa tietoa tuotteiden maalausjärjestelmistä ja työohjeista.

Yleensä maalaus on operaatio, jonka harrastaja teettää asiansa osaavassa maalaamossa, joskin osa tekee tämänkin itse. Maalauksen pohjatyöt useampi tekee, tai ainakin pyrkii tekemään itse, vaikka tämä itse asiassa on lopputuloksen kannalta ehkä kriittisempikin vaihe kuin itse maalaus, "ruiskutus".

Maalauksen laajuus myös vaihtelee pienistä paikkamaalauksesta ylimaalaukseen ja aivan täydelliseen puhtaalta pelliltä saakka rakennettuun entisöintimaalaukseen.

Mikäli asiasta ei ole kokemusta, selvitettävää on paljon ja sitä vaikeuttaa vielä monella harrastefoorumilla nähtävä "kädenvääntö", jossa yhden sanottua jonkin asian toinen kumoaa sen heti täysin paikkansa pitämättömänä. Tietoa kuitenkin löytyy erittäin hajallaan netistä, joistakin kirjoista, foorumeista (varauksella) sekä tietenkin tunnetuilta maalareilta, jotka luonnollisesti eivät monessa asiassa yhtä mieltä olekaan.

Tässä artikkelissa kerrotaan oman Ford Torinoni maalauksesta tarinan täydentyessä pikkuhiljaa työn edetessä. En ala esittelemään alan teoriaa, maalilaatuja jne., sillä en ole alan ammattilainen. Sen sijaan pyrin artikkelissa kyllä valottamaan taustoja sille, miksi ja miten mikäkin ratkaisu on tehty. Aineita, tapoja ja menetelmiä on useita, tässä prosessi mihin itse päädyin.

KITTAUS JA HIONTA

Ensimmiseksi vedettiin paksun epoksin päälle kontrolliväriksi hyvin pieni hitunen mattamustaa spraytä ja hiottiin epoksi. Kontrollivärin kanssa jäi silloin näkyviin lommot ja muutamat muut huomiota ja kittiä vaativat kohdat. Pelti- ja tinaushommissa oli tietenkin edellä jo pidetty huoli siitä, ettei perustasoa korkeampia kohtia peltipinnoissa ollut. Seuraavassa vaiheessa luonnollisesti kitattiin kolot ja hiottiin uudelleen pinta mahdollisimman tasaiseksi. Sen jälkeen uusi kerros epoksia, jos tarpeen ja hiontaa, jos tarpeen.

Alla kuvia toimenpiteistä. Klikkaamalla saat aukeamaan 640*480 kokoon.

Kontrollivärjätyn epoksikerroksen hionta tehtiin kuvanmukaisella paineilmahöylällä.

Hionnan jälkeen kontrolliväti jäi pinnassa oleviin koloihin ja painaumiin, jotka vielä merkattiin lyijykynällä kittausta helpottamaan.

Kitti levitetään kuvassa näkyvällä taipuislaa lastalla huolellisesti. Liian paksua ei kannata tehdä eikä yrittää kitata kaikkea kerralla.

Kitti tasoitetaan kuvanmukaisella leveällä teräslastalla.

Kittiä levitetään ohut kerros. Kuvaan valitsin kohdan, jossa näkyy laajan kittialueen päässä oleva pieni kittiharjanne, muuten ei kuvista kittikerrosta olisi edes erottanut, sen verran ohuesti sitä kuitenkin tarvitsi ainakin tässä tapauksessa vetää.

Kuvassa kittilastoja. Periaate pintakittauksessa on, että isoilla lastoilla käsitellään isoja paikkoja, pienellä pieniä... Hyviä työkaluja tähän ovet leveät teräslastat, kuten kuvassa. Lastan on oltava täysin suora, muuten ei voi olettaa saavansa suoraa pintaakaan. Keltainen pikkulasta on hyvä kitin levitykseen

Lastat on puhdistettava huolellisesti välittömästi käytön jälkeen. Jos niissä on kittijäämiä tai murusia, ne piirtävät tuoreeseen kiittiin viivoja ja uria. Parhaiten ne putsautuu tinnerillä pensseliä apuna käyttäen. Pesu on kätevä suorittaa suppilon päällä, josta tinneri valuu alla olevaan kanisteriin, joko uudelleen käytettäväksi tai hävitettäväksi.

Kuvassa erilaisia hiomatukia. Isojen kohtien hiontaan pitkä noin. 40 cm tuki on paras, jos aikoo suoraa saada :-) Sen tulee myös olla riittävän jäykkä.

Kuvaan on merkitty malliksi hiottavan alueen reunat. Hionnassa kannattaa keskittyä häivyttämään reunat ensin niin, että ne häviävät ilman selvää rajaa ympäröivään ja allaolevaan materiaaliaan. Keskusta hiontaa ikään kuin itsellään, kun keskittyy reunoihin.

Itse hionta tehdään ristiinhiomalla alue kuten kuvan oveen piirretyistä merkeistä näkee. Älä vedä tälläisessä kohteessa suoraan tai kohtisuoraan ovipintaa myöten.

...ja kuvassa ovi hiottuna mahdollisimman suoraksi kittauksen jäljiltä. Pelti tuli näkyviin monesta paikasta ja siksi tarvitaan uusi kerros epoksia. Huomaa, että epoksia käytetään ikään kuin hiontavärinä, vaikka varsinainen hiontaväri tuleekin vielä erikseen.