GENERAL INFORMATION
Artikkelitarjontaa on kertynyt rakennusprojektin aikana. Löydät artikkelit allaolevista linkeistä, myös hieman yleisempääkin linkkitarjontaa on esillä.
Hauskoja lukuhetkiä !
TECH MATERIAL
Hitsausta Torinon alla
Tekniikka
Teknilliset artikkelit käsittelevät aihepiirejä pääosin Fordin tiimoilta yleensä ja Torinosta erikseen.
Aiheet löytyvät pääasiassa kirjoittajan oman ajopelinsä rakentelun aikana dokumentoiduista työohjeista ja -kuvauksista, mutta mukana on myös teoreettisempaakin aineistoa sekä yleisluonteista dataa, taulukkotietoa yms..
Huomautettakoon tässä yhteydessä, että työohjeet ja -kuvaukset ovat lähinnä dokumentaatiota siitä, miten tekijä on itse nähnyt parhaaksi työt aikanaan tehdä. Lukemisessa ja soveltamisessa tulee käyttää tervettä järkeä ja soveltaa aineistoa käyttöönsä omien tarkoitustaan vastaaviksi tai ainakin nyt vähintään tietyn kriittisen otteen kautta.
Itse olen pyrkinyt tietynlaiseen perinpohjaisuuteen, joten useasta asiasta pääsee varmasti vähän vähemmilläkin töillä. Tulee myös muistaa, että käytössäni ovat olleet ne tyypilliset harrastajan perustyökalut, joten ammattimaisen korjaamon laitteilla tehtynä/teetettynä moni asia voisi olla helpompaa.
Toivon dokumentaatiosta joka tapauksessa olevan hyötyä lukijoilleni !
TORINON PELTITYÖT, OSA II. ALUSTAVAT TYÖT II
YLEISTÄ
Tässä tarinassa käydään läpi sitä tavallisinta peltiremonttia; osittain puhkiruostuneiden pohjan ja takasisälokareitten yms. kunnostusta. Koska olin itse etsiskellyt joskus aiheesta huonolla menestyksellä tietoja, kuvia sekä esimerkkejä ja monen muunkin huomasin olevan niitä vailla, pyrinkin tässä artikkelissa dokumentoimaan tekemiseni kohtuullisen tarkasti. Toivottavasti tästä vaivannäöstä on hyötyä joillekuille omaa autoaan laittaville :-).
Mainittakoon täydennykseksi vielä, että itse olen ajan kanssa pyrkinyt tekemään asioita ehkä vähän vaikean kautta ja pyrkinyt säilyttämään alkuperäisen ulkonäön monessa sellaisessakin paikassa, jotka eivät ilman vaikeita tarkasteluasentoja ja taskulamppua edes näy :-). Siis järkeä käteen omissa hommisssa... Tässä artikkelissa tarinaa oman Fordini peltitöistä ja muista asiaan liittyvistä toimenpiteistä aina pohjan ja kabiinin sisäpuolen maalaukseen asti. Auton maalausta käsittelevissä artikkeleissa tarkastellaan auton ulkopuolen maalausta puhtaalle pellille hionnasta viimeiseen lakkakerrokseen asti.
Edelleenkin esittelen tässä miten itse olen asiat tehnyt. Tapoja on monessa asiassa useita mahdollisia. Tervettä järkeä saa ja pitää käyttää ! Uskoisin kuitenkin, että näiltä riveiltä välittyvän idean soveltamisella erittäin suuri osa harrastajista saa vähintäänkin "riittävän hyvän" mallin korjata harrasteajoneuvonsa. Kiire ei saa kuitenkaan olla..
ALUSTAVAT TYÖT, OSA II
Kun massa on putsattu pois, olisi isossa operaatiossa aikaa säästävintä hiekkapuhaltaa pohja ja lähestulkoon koko kori poislukien ulkopellit, jotka venähtävät siksi helposti, että niihin ei kannata tällä menetelmällä onneaan kokeilla. Massanpoisto ennen puhallusta on tehtävä joka tapauksessa, sillä kimmoinen ja tarttuva massa hidastaa puhallusta oleellisesti.
On mahdollista käyttää myös korkeapainevesipesua, jolla massakin lähtee sujuvasti, samoin maalit yms... Tämä on kuitenkin kohtuullisen hinnakasta työtä ja siinä missä kaikki paikat ovat puhalluksen jälkeen hiekassa, pesun jälkeen ne ovat vedessä. Olen kuullut painevedellä pestyn jopa pintapeltejä, joskaan en ole toimituksen jälkiä päässyt katsomaan, enkä lähtisi tätäkään tekemään. Jos vedessä on niin paljon painetta, että maalitkin lähtevät, se myöskin venyttää peltiä.
Em. menetelmät eivät tulleet kyseeseen tässä yhteydessä, joten lähdin tekemään homman "the hard way". Ulkopinta autossa oli hyvässä maalissa ja yritin viedä operaation läpi ilman uudelleenmaalausta.
Seuraavassa vaiheessa putsaus jatkuu siis niin, että paikattavien kohtien ympäristöt ovat siistit kummaltakin puolelta ja riittävän laajalta alueelta. Tällä helpotetaan hitsaus- ja peltitöiden suoritusta. Koska rälläkkää joudutaan käyttämään, suojaan tässä vaiheessa kaikki lasit sisältä ja ulkoa, koska kipinät ovat siitä ovelia veikkoja, että ne suorastaan hakeutuvat lasi- ja maalipintoihin, eli siis juuri sinne missä niitä ei saa olla. Jos kipinä pääsee johonkin em. kohtaan, se on sitten pilalla. Maalin saa jolloin lailla korjattua, mutta lasi on siltä osin valmis.
Samalla pyrin myös peittelemään auton niin, ettei tarpeettomasti pinta vilkahda mistään. Samalla pitää myös suojata kaikki ympäristössä olevat mahdollisesti vahingoittuvat kohteet, kuten esim. tallikavereiden autot :-)
Sisäpuolen putsauksen aloitin takajalkatilasta ja penkin alta, koskapa sisälokasuojat takana tulevat vaatimaan peltitöitä, on sitten hitsaaminen mukavampaa puhtaaseen ympäristöön. Tähän käytin lähinnä teräsharjaa pikkurälläkässä ja suoriin peltiosuuksiin myös "neekerintukkaa". Aion maalata POR-15:lla sisukset, joten vetelen pellit kautta linjan kirkkaaksi varmistamaan sen, ettei ruosteelle jää pesäpaikkoja. Kuvasta näkee, että korjauksia oli harrastettu aiemminkin.
Hommia voi tehdä monessa järjestyksessä aivan kuten sattuu itseään huvittamaan tai mikä nyt milloinkin on käytännöllistä. Pääasia, että kaikki tarvittava tulee tehtyä.
Seuraavaksi siistin peräkontin sisäpuolen, koskapa nuo korjausta vaativat sisälokasuojat luonnollisesti rajoittuvat tähänkin tilaan. Pahin massa jälleen taltalla kaapimalla irti, sitten käsittely maalinpoistoaineella ja ja vanha maali kaavitaan irti. Kuvassa homma vielä vaiheessa, kaikki kuvan ruskean näkyvä vanha maali on tarkoitus saada tyystin pois. Maalinpoistosta enemmän oikeanpuoleisella palstalla. Putsasin samoin tein koko peräkontin alueen, koska tulee kuitenkin tehtäväksi, enkä siis rajoittanut pelkästään hitsattaviin kohtiin. Samalla löytyi jälleen pienten peltitöiden paikkaa takavalojen ympäristöstä. Muuten peräkontti oli aika hyvin säilynyt.
Tässä vaiheessa hieman oudosti alkoi harmittaa ulkopeltien kohtuu hyvä maalipinta; tässä vaiheessa ei ollut tarkoitus maalata autoa, joten joudun koko ajan varomaan maalipintaa. Homma on useasti vähän perä edellä puuhun menemistä...
Alla lisää kuvasarjaa eri putsauskohteista. Klikkaamalla saat nämä, kuten edellisetkin kuvat aukeamaan 640*480 kokoon.
Maalia on paikoitellen paljonkin, kuten oheisesta kuvasta voi päätellä.
Putsailin edellä ja oikealla palstalla kuvatuilla menetelmillä myös sisälattian. Samoin putsataan myös pohja alapuolelta...
... tähän malliin. Tässä on jo otettu "neekerintukka" käyttöön. Sopii ruosteettomalle pellille erittäin hyvin, pienet ruostekohdatkin menevät, mutta mikäli ruostetta on enemmän, joudutaan niihin käyttämään vielä muita menetelmiä.
Teräsharjalla saa isonkin ruosteen pois, jos jaksaa jyystää, mutta hapotan kuitenkin fosorihapolla ensin ja katsotaanpa tuonnempana, miten se puree...
Viereisestä kuvasta pääsee jo paremmin käsitykseen, millaista jälkeä hiotulta pelliltä haetaan. Kardaanitunnelin etupää on melko kiiltävä, osa kiperämmistä kurveista ja montuista ajetaan myöhemmässä vaiheessa tarkemmin esim. käpymäisellä teräsharjalla porakoneen päässä. Ylipäätään tarkoitus on ensin ajaa kaikki paikat niin tarkkaan kuin mahdollista pellille ja hoitaa loppuviimeistelyvaiheessa ne hankalat paikat erikoistyökaluja, happoa, mielikuvitusta ja mitä tahansa auttavaa tekijää hyväksikäyttäen kuntoon, jossa voit hyvillä mielin vetää maalin päälle. Poikkeuksena tästä en keskittynyt niin tarkkaan tietenkään niihin kohtiin, jotka ilmiselvästikin tullaan pellittämisvaiheessa leikkaamaan pois. Toisaalta pohja tullaan todennäköisesti vielä hiekkapuhaltamaan, joten vähemmälläkin jyystöllä pärjää. Menköön näin harrastustarkoituksessa :-)
Paikat ovat olleet hyvän aikaa jo siinä valmiudessa, että peltityöt olisi voitu aloittaa, mutta hoidan hionnat kuitenkin mahdollisimman valmiiksi jo tässä vaiheessa, tehtävä ne on kuitenkin. Kuvassa vasemman takavalon ympäristö, joka vaatii huomiota osakseen. Samoin oikea. Näistä toisessa artikkelissa myöhemmin tarkemmin.
Hitsaushommien jälkeen saumat siistitään vielä ja hitsaus on tarkoitus aloitella tästä pisteestä katsottuna noin viikon kuluessa. Kun lisäksi paikat käydään tässä vaiheessa läpi, tulee samalla katsottua kaikki kohdat, joihin joudutaan paikkaukset tekemään. Nämä kannattaakin pitää tarkasti muistissa ja vaikkapa dokumentoimaan jonnekin. Ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta kun usean kohdan korjauksen yhteydessä jokin kohta unohtuukin ja tulee seuraavan kerran eteen esim. maalauksen yhteydessä...
Kun pelti on hiottu kirkkaaksi kauttaaltaan, alkaakin sitten mielenkiintoinen vaihe, jossa mietitään, mitä tehdään kohdille joihin ruoste on päässyt puraisemaan. Tämä on tapauskohtainen juttu ja riippuu pitkälti ruostumisen asteesta ja paikasta johon se on pesinyt.
Läpiruostuneet kohdat tullaan leikkaamaan myöhemmässä vaiheesssa auki ja hitsaamaan tilalle asianmukaiset paikat. Tästä kuitenkin myöhemmässä vaiheessa, vielä yritetään pärjäillä ilman hitsikonetta.
Aika tyypillisesti vesi ja kura on päässyt massakerroksen alle paikoitellen ja ruostuttanut pellin altaan. Usein ruoste onneksi jää pintaruosteeksi, jolloin sen voi voi poistaa kevyellä hionnalla. Vanhoissa autoissa ikävä kyllä ruostuminen on saattanut alkaa jo useita vuosia aiemmin, jolloin se on levinnyt laajallekin ja tavallisesti pelti on tälläisista paikkaa puhki. Kuten edellä mainittiin, nämä korjataan myöhemmässä vaijeessa paikkaamalla, joten tässä vaiheessa etsinkin kohdat, joissa hyvin tavalliseen tapaan ruoste on syönyt pellin pinnan rakkuloille ja koloille.
Tässä vaiheessa hiotaan esim. lamellilaikalla varovasti päällimmäinen ruostekerros pois, jotta voidaan arvioida pellin ruostumisen aste. Mikäli syöpyminen on syvää, kohta joudutaan todennäköisesti pellittämään uudelleen. Jos taas arvioinnissa päädytään siihen, että peltiä ei välttämättä tarvitse korvata uudella, katsotaan onko järkeä mekaanisesti hiomalla ottaa pellin pinnasta niin paljon pois, että ruostemontut tyystin poistuvat. Samoin kohta voi olla sen verran pahassa paikassa, ettei laikoilla yms. enää pääse järkevästi käsiksi. Tässä vaiheessa voidaan ottaa avuksi fosforihappo.
Hapotuksen ideana on yksinkertaisesti sivellä laimennettua fosforihappoa tukeva kerros ruostekohdan päälle. Happo syö ruosteen, mutta metallia vain erittäin hitaasti. Kun happo on vaikuttanut noin 15-20 minuuttia, se pestään pois.
Koska hapon reagoiminen on voimakkaasti riippuvainen lämpötilasta, hyvä keino on lämmittää käsiteltävä kohta halogeenivalolla, kuten kuvassa. Tässä pitää muistaa muutama tosiasia: Paksua rostetta on turha alkaa hapottamaan, se on poistettava mahdollisimman hyvin. Lisäksi käsiteltävä pinta on puhdistettava irtoruostepölystä, sillä pienen partikkelikokonsa takia pöly reagoi ensimmäisenä hapon kanssa ja "syö" hapon. Kolmanneksi mainittakoon vielä, että näiden halogeenivalojen kanssa pitää aina olla varovainen, ne todellakin käyvät kuumana ja moni talli on palanut halogeenivalon sytyttämästä materiaalista. Kuvassa testaillaan happoa pohjaan, hapotus, mikäli tarpeen, tehdään sitten loppumetreillä kohtiin, joissa se enää on tarpeen...
