TECH MATERIAL
Hitsausta Torinon alla
Tekniikka
Teknilliset artikkelit käsittelevät aihepiirejä pääosin Fordin tiimoilta yleensä ja Torinosta erikseen.
Aiheet löytyvät pääasiassa kirjoittajan oman ajopelinsä rakentelun aikana dokumentoiduista työohjeista ja -kuvauksista, mutta mukana on myös teoreettisempaakin aineistoa sekä yleisluonteista dataa, taulukkotietoa yms..
Huomautettakoon tässä yhteydessä, että työohjeet ja -kuvaukset ovat lähinnä dokumentaatiota siitä, miten tekijä on itse nähnyt parhaaksi työt aikanaan tehdä. Lukemisessa ja soveltamisessa tulee käyttää tervettä järkeä ja soveltaa aineistoa käyttöönsä omien tarkoitustaan vastaaviksi tai ainakin nyt vähintään tietyn kriittisen otteen kautta.
Itse olen pyrkinyt tietynlaiseen perinpohjaisuuteen, joten useasta asiasta pääsee varmasti vähän vähemmilläkin töillä. Tulee myös muistaa, että käytössäni ovat olleet ne tyypilliset harrastajan perustyökalut, joten ammattimaisen korjaamon laitteilla tehtynä/teetettynä moni asia voisi olla helpompaa.
Toivon dokumentaatiosta joka tapauksessa olevan hyötyä lukijoilleni !
TORINON PELTITYÖT, OSA II. ALUSTAVAT TYÖT II
YLEISTÄ
Tässä tarinassa käydään läpi sitä tavallisinta peltiremonttia; osittain puhkiruostuneiden pohjan ja takasisälokareitten yms. kunnostusta. Koska olin itse etsiskellyt joskus aiheesta huonolla menestyksellä tietoja, kuvia sekä esimerkkejä ja monen muunkin huomasin olevan niitä vailla, pyrinkin tässä artikkelissa dokumentoimaan tekemiseni kohtuullisen tarkasti. Toivottavasti tästä vaivannäöstä on hyötyä joillekuille omaa autoaan laittaville :-).
Mainittakoon täydennykseksi vielä, että itse olen ajan kanssa pyrkinyt tekemään asioita ehkä vähän vaikean kautta ja pyrkinyt säilyttämään alkuperäisen ulkonäön monessa sellaisessakin paikassa, jotka eivät ilman vaikeita tarkasteluasentoja ja taskulamppua edes näy :-). Siis järkeä käteen omissa hommisssa... Tässä artikkelissa tarinaa oman Fordini peltitöistä ja muista asiaan liittyvistä toimenpiteistä aina pohjan ja kabiinin sisäpuolen maalaukseen asti. Auton maalausta käsittelevissä artikkeleissa tarkastellaan auton ulkopuolen maalausta puhtaalle pellille hionnasta viimeiseen lakkakerrokseen asti.
Edelleenkin esittelen tässä miten itse olen asiat tehnyt. Tapoja on monessa asiassa useita mahdollisia. Tervettä järkeä saa ja pitää käyttää ! Uskoisin kuitenkin, että näiltä riveiltä välittyvän idean soveltamisella erittäin suuri osa harrastajista saa vähintäänkin "riittävän hyvän" mallin korjata harrasteajoneuvonsa. Kiire ei saa kuitenkaan olla..
ALUSTAVAT TYÖT, OSA II
Hitsaushommien jälkeen saumat siistitään vielä ja hitsaus on tarkoitus aloitella tästä pisteestä katsottuna noin viikon kuluessa. Kun lisäksi paikat käydään tässä vaiheessa läpi, tulee samalla katsottua kaikki kohdat, joihin joudutaan paikkaukset tekemään. Nämä kannattaakin pitää tarkasti muistissa ja vaikkapa dokumentoimaan jonnekin. Ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta kun usean kohdan korjauksen yhteydessä jokin kohta unohtuukin ja tulee seuraavan kerran eteen esim. maalauksen yhteydessä...
Kun pelti on hiottu kirkkaaksi kauttaaltaan, alkaakin sitten mielenkiintoinen vaihe, jossa mietitään, mitä tehdään kohdille joihin ruoste on päässyt puraisemaan. Tämä on tapauskohtainen juttu ja riippuu pitkälti ruostumisen asteesta ja paikasta johon se on pesinyt.
Läpiruostuneet kohdat tullaan leikkaamaan myöhemmässä vaiheesssa auki ja hitsaamaan tilalle asianmukaiset paikat. Tästä kuitenkin myöhemmässä vaiheessa, vielä yritetään pärjäillä ilman hitsikonetta.
Aika tyypillisesti vesi ja kura on päässyt massakerroksen alle paikoitellen ja ruostuttanut pellin altaan. Usein ruoste onneksi jää pintaruosteeksi, jolloin sen voi voi poistaa kevyellä hionnalla. Vanhoissa autoissa ikävä kyllä ruostuminen on saattanut alkaa jo useita vuosia aiemmin, jolloin se on levinnyt laajallekin ja tavallisesti pelti on tälläisista paikkaa puhki. Kuten edellä mainittiin, nämä korjataan myöhemmässä vaijeessa paikkaamalla, joten tässä vaiheessa etsinkin kohdat, joissa hyvin tavalliseen tapaan ruoste on syönyt pellin pinnan rakkuloille ja koloille.
Tässä vaiheessa hiotaan esim. lamellilaikalla varovasti päällimmäinen ruostekerros pois, jotta voidaan arvioida pellin ruostumisen aste. Mikäli syöpyminen on syvää, kohta joudutaan todennäköisesti pellittämään uudelleen. Jos taas arvioinnissa päädytään siihen, että peltiä ei välttämättä tarvitse korvata uudella, katsotaan onko järkeä mekaanisesti hiomalla ottaa pellin pinnasta niin paljon pois, että ruostemontut tyystin poistuvat. Samoin kohta voi olla sen verran pahassa paikassa, ettei laikoilla yms. enää pääse järkevästi käsiksi. Tässä vaiheessa voidaan ottaa avuksi fosforihappo.
Hapotuksen ideana on yksinkertaisesti sivellä laimennettua fosforihappoa tukeva kerros ruostekohdan päälle. Happo syö ruosteen, mutta metallia vain erittäin hitaasti. Kun happo on vaikuttanut noin 15-20 minuuttia, se pestään pois.
Koska hapon reagoiminen on voimakkaasti riippuvainen lämpötilasta, hyvä keino on lämmittää käsiteltävä kohta halogeenivalolla, kuten kuvassa. Tässä pitää muistaa muutama tosiasia: Paksua rostetta on turha alkaa hapottamaan, se on poistettava mahdollisimman hyvin. Lisäksi käsiteltävä pinta on puhdistettava irtoruostepölystä, sillä pienen partikkelikokonsa takia pöly reagoi ensimmäisenä hapon kanssa ja "syö" hapon. Kolmanneksi mainittakoon vielä, että näiden halogeenivalojen kanssa pitää aina olla varovainen, ne todellakin käyvät kuumana ja moni talli on palanut halogeenivalon sytyttämästä materiaalista. Kuvassa testaillaan happoa pohjaan, hapotus, mikäli tarpeen, tehdään sitten loppumetreillä kohtiin, joissa se enää on tarpeen...