GENERAL INFORMATION
Artikkelitarjontaa on kertynyt rakennusprojektin aikana. Löydät artikkelit allaolevista linkeistä, myös hieman yleisempääkin linkkitarjontaa on esillä.
Hauskoja lukuhetkiä !
TECH MATERIAL
Hitsausta Torinon alla
Tekniikka
Teknilliset artikkelit käsittelevät aihepiirejä pääosin Fordin tiimoilta yleensä ja Torinosta erikseen.
Aiheet löytyvät pääasiassa kirjoittajan oman ajopelinsä rakentelun aikana dokumentoiduista työohjeista ja -kuvauksista, mutta mukana on myös teoreettisempaakin aineistoa sekä yleisluonteista dataa, taulukkotietoa yms..
Huomautettakoon tässä yhteydessä, että työohjeet ja -kuvaukset ovat lähinnä dokumentaatiota siitä, miten tekijä on itse nähnyt parhaaksi työt aikanaan tehdä. Lukemisessa ja soveltamisessa tulee käyttää tervettä järkeä ja soveltaa aineistoa käyttöönsä omien tarkoitustaan vastaaviksi tai ainakin nyt vähintään tietyn kriittisen otteen kautta.
Itse olen pyrkinyt tietynlaiseen perinpohjaisuuteen, joten useasta asiasta pääsee varmasti vähän vähemmilläkin töillä. Tulee myös muistaa, että käytössäni ovat olleet ne tyypilliset harrastajan perustyökalut, joten ammattimaisen korjaamon laitteilla tehtynä/teetettynä moni asia voisi olla helpompaa.
Toivon dokumentaatiosta joka tapauksessa olevan hyötyä lukijoilleni !
TORINON PELTITYÖT, OSA III: OIKEA TAKAOSA
YLEISTÄ
Tässä tarinassa käydään läpi sitä tavallisinta peltiremonttia; osittain puhkiruostuneiden pohjan ja takasisälokareitten yms. kunnostusta. Koska olin itse etsiskellyt joskus aiheesta huonolla menestyksellä tietoja, kuvia sekä esimerkkejä ja monen muunkin huomasin olevan niitä vailla, pyrinkin tässä artikkelissa dokumentoimaan tekemiseni kohtuullisen tarkasti. Toivottavasti tästä vaivannäöstä on hyötyä joillekuille omaa autoaan laittaville :-).
Mainittakoon täydennykseksi vielä, että itse olen ajan kanssa pyrkinyt tekemään asioita ehkä vähän vaikean kautta ja pyrkinyt säilyttämään alkuperäisen ulkonäön monessa sellaisessakin paikassa, jotka eivät ilman vaikeita tarkasteluasentoja ja taskulamppua edes näy :-). Siis järkeä käteen omissa hommisssa... Tässä artikkelissa tarinaa oman Fordini peltitöistä ja muista asiaan liittyvistä toimenpiteistä aina pohjan ja kabiinin sisäpuolen maalaukseen asti. Auton maalausta käsittelevissä artikkeleissa tarkastellaan auton ulkopuolen maalausta puhtaalle pellille hionnasta viimeiseen lakkakerrokseen asti.
Edelleenkin esittelen tässä miten itse olen asiat tehnyt. Tapoja on monessa asiassa useita mahdollisia. Tervettä järkeä saa ja pitää käyttää ! Uskoisin kuitenkin, että näiltä riveiltä välittyvän idean soveltamisella erittäin suuri osa harrastajista saa vähintäänkin "riittävän hyvän" mallin korjata harrasteajoneuvonsa. Kiire ei saa kuitenkaan olla..
TORINON PELTITYÖT, OSA III: OIKEA TAKAOSA
Kun pohja on puhdistettu ylimääräisestä liasta ja ruosteesta, voidaan peltityöt aloittaa.
Hiontatarvikkeista
Hiontaa on monenlaista, joten tässä yhteydessä otetaan kantaa asiaan vain niiltä osin mitä tulee pellin hiomiseksi "kirkkaalle", eli siis kaiken pintakerrostumien poiston, oli se sitten maalinjäänteitä tai ruostetta. Suurin osahan on ennen pellin hiontaa poistettu aluksi kaapimalla (massa, kura yms.) ja sen jälkeen maalinpoistoaineella ja siihen liittyvillä työkaluilla kuten ylempänä on esitetty.
Emme puutu materiaalinpoistohiontaan (hitsisaumojen tasoitukset yms.) tässä yhteydessä. Pellin kirkkaaksihionnassa päinvastoin pyritään välttämään ylimääräiseen perusaineen poistoa mahdollisimman tarkasti.
Kuvassa on periaatteessa lähes kaikki isommat välinetyypit, millä urakasta selvitään. Pelkkään maalijäänteiden ja pikkuruosteen poistoon parhaiten sopii ns. "neekerintukka", karkeahiontalaikka, nailonlaikka, millä nimellä sitten kutsutaankin. Uusi laikka kuvassa alhaalla oikealla, rälläkässä ja porakoneessa kummassakin kiinni käytetyt laikat. Porakonelaikat kannattaa ottaa 150 millisinä, ne kyllä ajossa kuluvat pienemmiksi. Pienempiä kuin 150 mm ei kannata ostaa hinta/määräsuhteen takia, jollei jokin muu syy tätä vaadi. Esim. pienet neekerintukkakiekot valmiilla 6 mm akselilla ovat käyttökelpoisia paikkohin, joissa tarvitaan lisäksi laikan otsapintaa hiomiseen. Neekerintukka kestää hyvin ajoa, mutta mihinkään teräviin pellinkulmiin EI kannata niitä tähtäillä, laikasta lähtee materiaali yllättävän äkkiä... Porakoneen nopeusalue sopii hyvin näille nailonista valmistetuille kiekoille. Kannattaa kuitenkin varoa saman kohdan pitkäaikaista jynssäystä lämpenemisen takia.
Neekerintukka ei sovellu hiemankaan paksumman ruosteen hiontaan, ruoste on yllättävän kovaa ja kiteistä, jynsääys pyrkii kiillottamaan ruostekiteet, eikä parasta poistotulosta saada aikaan. Teräsharjalla (kuvassa muutamavasemmalla) saa porakone- ja rälläkkäkiinnitteisenä monenkirjavaa valikoimaa ja ne purevat paremmin ruosteeseen. Jälki on kuitenkin hyvä putsaukseen jälkeen ajaa vielä neekerintukalla, jotta saadaan sopiva pinnankarheus maalaushommien pohjalle.
Pahiten ruostuneet paikat voi ajaa rättilaikoilla (hiomapaperi). Ne purevat hyvin, mutteivat liikaa kuten lamellilaikat saattavat tehdä. Koska laikat ovat hiomapaperia, ne myös tukkeutuvat helposti.
Niihin pieniin ja ahtaisiin paikkohin voi käyttää yllä olevassa kuvassa näkyviä tarvikkeita kuten teräsharjat, pikkuneekerintukka ja hiomapaperilaikka istukassa. Kaikki 6 mm porakoneakselilla. Bilteman pikakiinniketukilaikka on kätevä, siihen saa nopeasti kiinni/irti hiomapaperit ja neekerintukat.
Periaatteessa yksinkertaista, mutta tiettyä kekseliäisyyttä ja kokeilua sekä ennen kaikkea viitseliäisyyttä vaaditaan, kun paikat ovat siksi ahtaat, etteivät isommat kiekot enää niihin sovi. Tälläisiin edellisten lisäksi voi käyttää myös hapotusta, josta myöhemmin.
Kuvassa apukuskin puoleinen takajalkatila. Kuten näkyy, siihen on öattiaverhoilun alle päässyt koskteus syönyt reikiä isolle alueelle ja koko pelti on huomattavasti ohentunut. Tälläistä paikkaa on aka paha lähteä korjaamaan, mikäli haluaa säilyttää pohjan jäykistemyödot yms. entisellään, vaaditaan paljon työtä ja paikkausta pienillä pellinpalasilla eikö lopputulos siltikään olisi kovin kaunis katsella. Tälläisiin kohteisiin olisi ehdottomasti järkevin ratkaisu löytää vastaava hyväkuntoinen paikkapala toisesta autossa, jolla korvataan koko vaurioitunut alue.
Tälläinen onneksi löydettiin Ford Rancherosta, jonka takajalkatila on samanlainen vaikkakin jonkin verran pitempi, mikä on sinänsä yllättävää, koska Rancherohan on pick-up eikä siinä edes ole takapenkkiä. Kuten kuvasta näemme, paikkapala kannattaa leikata riittävän isolta alueelta ja käsitellä puhtaaksi myöskin riittävän isolta alueelta jo ennen asennusta, jollon se on helpompaa tehdä. Tässä vaiheessa ei vielä tiedä, kuinka ison palan leikkaamme.
Kuvassa on arvioitu poistettavan alueen koko ja leikattu sitten 1 mm vahvuisella katkaisulaikalla pala pois. Tässä kannattaa huomioida leikkauslinjat siten, että tulevat hitsisaumat saadaan mahdollisuuksien mukaan pellin kanttien kohdalle, jonne ne on helpompi piilottaa siistiä lopputulosta haettaessa. Hionta tosin on aavistuksen verran vaikeampaa. Tässä tapauksessa vielä Rancheronpelti oli pitempi, joten kuvan etualalla näkyvä reuna valitiin leikkauslinjaksi, jotta reuna olisi saatu laskettumaan suorana.
Irtileikatulla palalla piirrotettiin kuvan mukaisesti varaosapalasta vastaavankokoinen paikka. Tämä leikattiin sitten edelleen 1 mm vahvuisella laikalla irti ja aloitettiin sovittamaan paikalleen Torinon lattiaan.
Paikkapala hitsattiin reikäänsä välillä rälläkällä sovittaen, sopiva rako päittäissaumassa olisi tuo 1 mm tällä pellin vahvuudella. Pelliä heppaillaan kohdilleen ja vasarretaan reunat kohdakkain ennen varsinaista ympärihitsausta, jota sitäkään ei tehdä yhdellä vedolla vaan osissa, etenkään pintapelleissä lämpövetelyiden vuoksi. Kuvassa hitsaus tehtynä, muttei veilä hiottuna. Noilla irrallisilla pellissä näkyvillä hepeillä on korjattu muutama varaosapellissä siellä täällä ollut lähinnä pistemäinen, syvä syöpymä.
Edellistä vastaavalla menetelmällä tehtiin myös takapenkin takana olevaan seinäänä ruostunut reikä...
... ja siirryttiin työstämään aika pahasti puhkiruostunutta sisälokasuojan reunaa, erityisesti tätä kulmausta, jossa lattia, sivuseinä ja sisälokari yhtyvät. Näillä seutuvilla oli paljon puhkiruostuneita kohtia ja reikiä sekä lisäksi pelliä pistehitsattuna päällekkäin moneen kerrokseen. Kuvassa on muutama reikäkohta jo sahattu pois ja valmistaudutaan poistamaan tuo ylimmäisenä näkyvä pistehitsattu pellinriekale, jossa pistehitsit olivat tuommoisen pienen kolikon kokoisia. Tätä varten porataan pienemmällä terällä ensin reikä läpi kaikkien pistehitsien ja sitten riittävän isolla terällä rouhitaan läpi irrotettavan pellin, muttei läpi koko peltinipun. Kun tämä on tehty, aletaan papukaijapihdeillä rullaamaan päällyspeltiä pois tarvittaessa rälläkällä avittaen. Tällä tavalla saadaan nämä pistehitsatut päällyspellit aika näppärästi pois.
Kuvassa onkin takanurkka jo saanut uudet pellit päällensä; homma alkaa muotoutua...
... ja kun sisälokarin reunat oli kummaltakin puolelta hitsattu kiinni/korjattu, oltiinkin valmiita siirtyämään pyöränaukon puolelle jatkamaan oikean puolen hitsailua.
Täällähän tätä onkin... Sisälokasuoja on rakennettu kahdesta puolikkaasta, jotka on pistehitsattu keskeltä tukirautaan vastakkain ja nämä saumat muodostavat aika syvän uran pyöräkotelon puolella ja tämä ura on tilkittu tehtaalla korimassalla. Massan alle oli aikojen kuluessa päässyt kosteutta, joka tälläisissä raoissa tekee pellistä äkkiä selvää. Tässäkin puoliskot olivat lähes koko matkalta ruostuneet irti. Kun kabiinin sisäpuolelta oli liitos korjattu, päätettiin tämä ura hitsata 100 % saumalla umpeen vastaavan välttämiseksi tulevaisuudessa. Kuvassa keskellä paikkasauma.
Tämän jälkeen alettiin leikkaamaan pois edeltäjien viritelmiä sekä puhkiruostunutta peltiä. Karmeita virityksiä....
... jotka paikattiin asianmukaisesti uudella pellillä. Pellit leikattiin sopiviksi ja hitsattiin 100 % päittäissaumoilla paikalleen. Lokasuojan reunassa korjauspelteihin tehtiin pokkaus, josta se hitsattiin lokasuojan reunaan laippaliitoksena.
Pyöränkotelon etupää paikattiin kasaan ja kunnianhimoisina miehinä siirryimme hieman haastavamman ongelman pariin; takalokasuojan ulkopeltiä pyöränkotelon takana oli aikanaan korjailtu, minkä jäljiltä se oli jäänyt väärään asentoon. Kylkilinja eri puolilla oli aika tavalla toisistaan poikkeava, kuten kuvista alta selviää:
Vasen kylkilinja
Oikea kylkilinja
Oikeanpuoleinen alatakakylki "sukeltaa" etupäästään sisäänpäin pyöränkoteloon reilusti, samoin pohjakotelo lokasuojan alaosassa oli senttitolkulla korkeammalla kuin toisella puolella, jonka huomasi mm. siitä, että pukeille nostettu kori keikkui aika tavalla, mistä virhe aikanaan huomattiinkin. Jotta virhe saataisiin korjatuksi, tuli pelti vapauttaa liikkumaan tarvittavissa suunnissa, mikä käytännössä tarkoitti uutta sonaattia rälläkkäsinfoniassa.
Homma aloitettiin poistamalla sisälokasuojan riekalaat pyöränaukon takapäästä, leikkaamalla tuo kuvassa näkyvä sivu/pohjakotelo pohjasta auki ja poistamalla takavalojen kiinnityspelti, joka olikin hapettunut siihen kuntoon, että se tehdään uudelleen. Samoin myöhemmässä vaiheessa kotelon toinen kylki tehtiin uudelleen.
Aputukirautoja, tunkkia, kiiloja yms. hyväksikäyttäen lokasuojan ulkoreunaa kiilattiin ja haettiin sopivaan asentoon samalla viilleltyä lokasuojan reunaa heppaillen...
...kunnes ne kiinnitettiin apuraudoilla odottamaan sisälokasuojan, kotelonpohjan ja takavalopellin asennusta pitämään peltiä muodossaan, jonka jälkeen tuet voi poistaa.
...sama juttu takapäässä.
...tässä kotelon peräkontin puoleinen reuna tehtynä uudelleen. Hiontaa vailla...
Tässä vaiheessa oikean takalokasuojan takaosa on jo pellitetty uudelleen. Palapelin tekoa...
Samalla tutkailttiin tarkemmin peräkontin lattian reunaa ja liittymistä sisälokasuojaan. Kohta oli paikattu aikaisemmin ja jätetty tyypilliseen tapaan siistimättä. Myös kontin lattian alla kummallakin puolella kulkevien tukikaarten reunojen kohdalla lattia oli monin paikoin puhki ja liitoskohta sisälokasuojaan samaten. Kohta tehtiin uudelleen ja kuvassa näkyykin millisen katkaisulaikan viillot alueen ympärillä.
Seuraavaksi leikattu pelti poistettiin paikaltaan, mikä ei ole aivan niin yksinkertainen juttu kuin miltä se kuulostaa. Pelti oli pistehitsattu paikalleen kuvassa ruskeana näkyvään tukikaareen, josta se irrotettiin pihdeillä rullaamalla ja hitsi kerrallaan avaten. Lisämaustetta toi ylemmässä kuvassa näkyvä vanha paikkaus, jonka hitsisauma oli hitsannut pellin myös osin tukikaareen kiinni. Kuvassa tukikaaressa näkyy myös, kuinka vasemmanpuoleinen laippa on jo hiottu puhtaaksi hitsausta silmälläpitäen. Oikeanpuoleinen laippa sen sijaan oli sen verran ruostunut, että se poistettiin...
... ja kuvassa jo tehtynä uudelleen...
...ja hiottuna...
...sisälokarin takaosa on tässä jo saanut uudet pellit...
...samoin pyörän sisäkaari...
...sekä peräkontin lattia, jonka paikat on hitsattu yhtenäisellä saumalla reunoistaan, mutta myös tarkoitusta varten porattujen reikien läpi "pistehitsattu" tukikaareen kuten alunperinkin. Kuvan keskellä alareunassa näkyvä jäykistekantin loppuosa on myös pakotettu paikkapalaan,jotta "jurmu" päättyisi jouhevasti.
Sisälokasuoja oli alunperin siis pitsehitsattu yhteen kahdesta puolikkaasta ja sauman päällä oli leveä laippa, jota ei tietenkään tällä tavalla sisälokasuojaa tehtäessä syntynyt, joten ulkonäkösyistä paikalle tehtiin "hämäyskantti", joka näkyy kuvan oikeassa reunassa lokasuojan päällä.
Täällä päin askarrellessa korjattiin myös peräkontin reunassa oleva aukileikattu reikä. Hiontaa vaille...
Auton apukuskin kylkeä oli ilmeisesti takaosastaan kolhittu joskus ja pyöränaukko oli ilmeisesti nopeastikin korjattu sillä seurauksella, että se oli alaosastaan n. 40 mm leveämpi kuin toisella puolen. Lisäksi linja oli paljon loivempi kuin toisella puolella. Leikkasin kaaren alapäästään auki...
...taittelin muotoonsa. Peltipalanen välissä auttaa säilyttämään mitan...
...tuin paikoilleen linjatun kaarenpään alapäästään kiinni...
...ja vetelin soiron väliin. Sama sisäpuolen sisälokarin pelleille....
...ja alareunaan pala kiinni.
Erillisenä pikkuartikkelina omalla sivullaan tähän väliin tehty takavalopellin valmistus. Sitä tarvitaan kohta paikkaansa... »» Tech / Takavalopellin teko
Seuraavassa osassa jatketaan peltitöitä auton etupäässä.
